Naistenpäivänä saavat tytötkin juhlia. Me ojensimme toisillemme (muovi)ruusut ja kiipesimme tuolille kuvattaviksi. Tarkkasilmäinen huomaa, että asumme ovat osin samaa kangasta eli Purjon housut, Pirjon hattu ja mekon miehusta ovat samaa ruudullista, napakkaa viskoosisekoitteista puuvillaa. Purjolla on lisäksi ruutuneuleinen takki, jossa koristeena rivi nappeja, oikeastaan siinä on tarrakiinnitys. Pirjon mekon helma ja hihat ovat ankkakuvioista puuvillaa. Hatussa on muuten kuminauha leuan alla: eipä ihan pieni tuuli vie päähinettä mennessään.

Me emme naistenpäivästä nyt niin kamalasti perusta: yhtenä päivänä vuodessa muistetaan, että puolet ihmisistä on naisia. Aika hassua. Mitäköhän tapahtuisi, jos se muistettaisiin ihan joka päivä? Varmaan jotain hyvää, vaikka sellaista, että silloin kaikki tytötkin saisivat käydä koulua. Sitä odotellessa täytyy tyytyä tähän yhteen päivään, jolloin koko asia edes otetaan esille. Ja koska meille jokainen päivä on juhlan arvoinen, niin olemme aina valmiita laittamaan vähän söpömpää vaatetta päälle ja syömään kakkua. Ja tietysti ojentelemaan näitä ruusuja.

Tänään on muuten Vilpun nimipäivä ja Vilppu on poika. Ihan vähän mahtaa harmittaa, että naistenpäivä osuu juuri tälle päivälle.