Lukupiirimme on taas kokoontunut. Tällä kertaa esillä oli yksi maailmankirjallisuuden todellisista merkkiteoksista eli vankkana osaelämäkertateoksenakin käsitelty Peppi Pitkätossun tarina. Kuvassa on ihan oikea suomenkielinen alkuperäispainos vuodelta kirves, kivi ja padassa keitettävä valkopyykki. Siinä kannessa Peppi on ihan oikean näköinen eikä mikään surkea kopio, jollaisia myös on joskus kyseisen kirjan kannessa jouduttu näkemään.

Olemme tällä kertaa paneutuneet lukukokemukseen ihan kunnolla. Aivan aluksi ilmaisemme ihmetyksemme siitä, että Astrid Lindgren ei koskaan saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Paljon heikommillakin ansioilla moinen palkinto on annettu, ja Astrid jos kuka oli pienen ihmisen puolella. Tarkoituksella kirjoitimme, että pienen, koska heikomman puolella hän ei varsinaisesti ollut, Peppihän oli hyvin vahva (katsokaa vaikka tuota kansikuvaa).

Toiseksi huokaisemme helpotuksesta, että kirjaa ei ole myöhemmin eläinaktivistien toimesta korjattu. Peppihän elelee laittomasti maahan salakuljetetun eläimen eli apinan kanssa ilmiselvästi korjaustarpeessa olevassa talossa, joka ei täytä mitään nykyaikaisten eläinsuojille säädettyjen rakennusmääräysten kriteerejä. Lisäksi Pepillä on kuistilla ja joskus keittiössäkin hevonen, jolle ei kaikesta päätellen ole rakennettu jaloitteluaitausta tai varmistettu sitä, että se saa riittävästi lajityypilleen ominaista liikuntaa. Edes pieni varoituksen sana alkulehdille olisi paikallaan tyyliin "tämän kirjan lukeminen saattaa aiheuttaa traumoja herkimmissä eläinystävissä".

Sitä me sen sijaan emme kummastele, että Peppi elelee yksinään ja kaikesta päätellen kaikin puolin tyytyväisenä. Hän vaikuttaa varsin tasapainoiselta lapselta verrattuna vaikka nykypäivän lastenkirjojen Kaapoon, joka ydinperheestään huolimatta tuon tuosta onnistuu sotkemaan asiansa esimerkiksi pudottamalla jäätelön maahan. Joidenkin lapsuuden asiantuntijoiksi itsensä nimittävien mielestä Peppi on yksinäinen sivuun sysätty lapsi, joka epätoivoisesti yrittää pyristellä mielikuvitusmaailmansa turvin elämässä eteenpäin. Miten lapsi voi olla hylätty ja vailla turvaa, jos äiti on tähti ja näkee lapsensa koko ajan, kysymme vaan?

Meidän mielestämme Peppi Pitkätossun tarina on loistava kertomus siitä, että aina ei tarvitse olla sellainen kuin odotetaan. Lisäksi me epäilemme vahvasti, että jos pääosassa olisi poika, vaikka Pörje Putkikassi, niin kaikki lastenpsykologit kilvan ylistäisivät tämän neuvokkuutta ja esimerkillisyyttä ja esittäisivät kouluihin pakollisiksi oppiaineiksi painonnostoa hevosella ja lattianpesua harjoilla luistellen.

Muutama sana näistä vaatteista vielä, tyyliblogissa kun olemme. Meillä on molemmilla tänään tunikat, Purjolla sinikeltainen kukallinen  ja Pirjolla vaaleanpunainen ruudullinen. Purjon tunikassa on edessä koristenappi, jonka sininen on tarkasti samaa väriä kuin helmaosan kukat. Pirjolla on aplikaationa vaihteeksi Mansikka Marja vauvana. Lisäksi meillä on tiukkikset, jotka Purjolla ovat pilkkuraitaiset (ihan hassu sana) ja Pirjolla pinkit.