Kunnes muistimme, että blogi on päivittämättä.

Maaliskuussa syntyneitä vauvoja juhlitaan taas tänäkin sunnuntaina, joten päätimme esitellä vielä kerran yhden erilaisen kastemekon. Voisi melkein sanoa, että avainsana on retro, sillä tällaisia yksinkertaisin koruompelein somistettuja pitsittömiä mekkoja suosittiin joskus 80-luvun alussa. Hihojen suissa oleva kuminauharypytys on asun ainoa söpöstely. Yksinkertaisuus ja rustiikkihenkisyys olivat muodissa.

Tässä näkyy hieman paremmin tuo mekon kangas tyyliteltyine koristeompeleineen. Purjo ruusuke on vaaleanpunainen satiiniruusuperhonen, mutta tapanahan on, että näitä on kaksin kappalein, eli löytyy tähän sininenkin versio. Kangas on aika ohutta ja "harvasidoksista", joten mekko on vuoritettu. Tuossa alemmassa kuvassa Purjo heittäytyi selälleen plyyssimatolle, jotta saisimme kuvaan näkyviin myös helman lainekuvion. Kankaan reunan koristeellisuus on käytetty tällä tavalla hyödyksi. Näkyy siinä sekin, että vuori on paljon lyhyempi kuin itse mekko: on tarkoitus antaa helmassa valon kuultaa mekon läpi silloin, kun nimeä annetaan ja lapsi on sylissä.

Pirjo esittää ilahtunutta isosiskoa (voiko sellaista tosielämässä olla?). Hänellä on myös kokonaan vuoritettu kukkamekko, joka jatkaa tätä meidän kierrätyslinjaamme "mummolan valoverhosta juhlamekoksi". Helmaa tässä mekossa on kaikkiaan 1.5 metrin verran eli ei ihan vähän.