Photobucket

Tänään vielä aamulla on vähän vilpakkaa, joten laitoimme kunnolla vaatetta päälle. Otsikon voi jokainen ajatella miten haluaa, mutta koska meillä on nyt puseroissamme sekä Muumipappa että Muumipeikko, ei siellä talossa voi kaikkia muumeja olla. Pirjon asu on jotain hyvin vanhaa Marimekon paksuraitaista trikoota, siksi lahkeen alareunassa on kaistale mustaa. Nyt niin umpimuodikkaalla sähkönsinisellä sävyllä resoreissa ja aplikoinnin tikkauksessa on yritetty hieman keventää yleisvaikutelmaa. Purjonkin pitäisi varmaan vähän keventää, hän näyttää aika pulskalta omassa tasaraitaisessa paidassaan.

Tänään ihmettelemme erilaisia kieliä. Me puhumme sujuvasti suomea ja kuuntelemme kohtuullisen näppärästi savoa ja englantia, mutta tuo espanjan kieli se vasta hassua onkin. Jos sanassa on vaikka kaksi L-kirjainta kesken kaiken, niin espanjalainenpa ei sanokaan että LL vaan J. Miettikää vähän, ei mitään logiikkaa. Mutta aina vain paranee: jos sanan ensimmäinen kirjain on J niin sepä lausutaankin että H. Eikä tässä vielä kaikki, sillä jos sanan ensimmäinen kirjain on H niin sitäpä ei kerrotakaan kenellekään vaan nielaistaan koko kirjain ja ollaan siitä ihan hiljaa. Muitakin kummallisuuksia heillä on, mutta jos ne kiinnostavat, niin hankkikaa aiheesta oppikirja, me emme ole opettajia vaan kummastelijoita.

Me voimme kuvitella, miten joskus kauan sitten viisaat espanjalaiset ovat istuneet miettimään, että miten sitä espanjaa oikein pitäisi kirjoittaa, kun joku on mennyt kirjoitustaidon keksimään heidän puolestaan ja pysyäkseen mukana kiihtyvässä kehityksessä on jotain tekstiä saatava aikaan. Jos ei heti tehdä päätöstä, voi tulla vaikka joku röyhkeä ranskalainen ja ryhtyä kirjoittamaan espanjaa ihan ranskaksi eikä siitä silloin ota kukaan selvää. Mukaan pohdintoihin on varmaan osunut myös muutama veijari tai peräti keppostelevat kaksoset, jotka ovat päättäneet tehdä jälkipolville pientä jäynää.

Niin he ovat istuneet tulosvastuullisessa ideariihessä ja vapaassa ilmapiirissä keksineet kaikenlaisia juttuja, joita olisi mukava toteuttaa kirjoitellessa. Ensin on varmaan oltu sitä mieltä, että tehdään kuten viisaat suomalaiset, jotka kirjoittavat ihan niin kuin puhutaankin. Sitten joku on hoksannut, että silloinhan kielet voivat mennä sekaisin viimeistään silloin, kun keksitään lentokoneet ja pakettimatkat ja suomalaiset ryntäävät lomailemaan Espanjaan. Tässä vaiheessa ne veijarit tai keppostelijat ovat varmaan ihan piloillaan ehdottaneet, että jospa me espanjalaiset kirjoitammekin J vaikka lausumme sen H niin eipä tule sekaannuksia. Kaikki muut ovat katsoneet heitä syvän kunnioituksen vallassa, eikä kukaan ole kehdannut sanoa, että varsin typerää. Niin laadittiin ensimmäinen kirjoitussääntö. Sen jälkeen muutkin miettivät, mitä voisi kirjoittaa toisin kuin lausutaan ja lopulta syntyi espanjan kirjoitettu kieli. Tai siis näin olisi voinut olla, mutta ehkä ei sittenkään.