Aurinko paistoi leveästi jo varhain aamulla, joten laitoimme uimapuvut päälle ja otimme kuvaan mukaan suoraa Tykkimäestä meille muuttaneen Vale-Mikin (juu-u, tuo on ihan oikea kirjoitusasu, Vale on hänen toinen etunimensä, tai siis ensimmäinen).

Tänään alkaa ihan oikeasti kesä kalenterinkin mukaan. Linnut taitavat olla asiasta hyvin tietoisia, sillä ne ovat kiljuneet, laulaneet, visertäneet, rääkyneet ja vihellelleet koko aamun niin, että on joutunut pitelemään korviaan. Luonnon äänet ovat joskus liikaa herkkäkorvaisille. Yhdistelmäkarjunta esittäjinä räkättirastas ja hätyytelty fasaani ei ole musiikkia kuuloelimille. Meistä onkin kummallista, että kesärunoissa aina haikaillaan heräämistä leppeänä aamuna lintujen liverrykseen. Takuuvarmasti runoilija ei ole koskaan ihan oikeasti havahtunut siihen, miten varis käheällä äänellä raakkuu ikkunan alla ja joku tiainen siihen vastaa epävireisesti, että "twiit".

Linnuissa on sekin huono puoli, että ne eivät käy potalla. Ehei, ne voivat koska tahansa lennosta ruikauttaa sanommeko-me-mitä vaikka alapuolellaan kävelevän viattoman uhrin hiuksiin. Ihmisiä useammin ne osuvat kaikkeen kiiltävään ja kimaltavaan, ja joillakin linnuilla tuntuu olevan ihan kunnia-asiana, että saavat sotkettua kaikki peltiset menopelit moposta autoon omilla ulosteillaan. YÄK! Huonoa käytöstä tuollainen meidän mielestämme.

Ehkä lähdemme tästä pitämään pihalle meteliä mekin. Voimme vaikka kokeilla, miten paljon ja pitkään pitää kiljua, että linnut ymmärtävät jäävänsä kakkosiksi mekkalakisassa. Ehkä onnistumme herättämään jonkun väsyneen lintuvanhuksen, joka tulee kurkkimaan pesän reunalle, että kuka kumma siellä oikein hakkaa kattilankansia vastakkain. Siitä saatte, senkin aamuherättäjät!