Photobucket

Näin koulujen alkamisaikoihin poimimme kirjahyllystä sanakirjan. Periaatteessa me emme tällaisia lue, koska näissä on aika ontto juoni ja henkilötkin jäävät hieman yksiulotteisiksi. Tällä kertaa teimme poikkeuksen, koska katsomme, että tehtävämme kansan valistajina on otettava vakavasti edes kerran vuodessa.

Ensin me mietimme, mitä opettajat pukevat päälleen ja muistimme, maripaita se olla pitää. Meille ei tuottanut ongelmia löytää tasaraitapaitaa kaapista, joten Pirjo valitsi punaista ja Purjo keltaista. Housut ovat yksiväriset, koska opettajat suosivat yksinkertaisia ja helposti toisiinsa yhdistettäviä vaatteita. Näissä tamineissa meille tuli heti hyvin sivistynyt olo ja harkitsimme hetken ajan ilmoittautumista sijaisrekisteriin. Sitten muistimme, että meillä ei ole autoa, jolla matkata. (Luulitte varmaan äsken, että muistimme olevamme nukkeja - onnistuimmepa höynäyttämään!)

Tässä ekassa oikeassa sanakirjassa on siis sanoja aakkosjärjestyksessä ihan niin kuin sanakirjoissa aina on. Jotta kirjassa olisi tarina, tarvittaisiin alku ja keskikohta ja loppu, joten jos tämä sanakirja olisi tarina, alkaisi se aakkosista, päättyisi zoomobjektiiviin ja näiden välissä vesi hyökyisi. Ei kovin kaksinen tarina, emme menisi katsomaan sen pohjalta käsikirjoitettua elokuvaa. Sanakirjaa ei siis kannata lukea kuin romaania,  vaikka joskus joutuu melkoista salapoliisivainua käyttämään löytääkseen sen oikean käännöksen. Mistä sitä näistä kaikista vaihtoehdoista tietää, mikä on oikea?

Tänään voisimme opetella muutaman käyttökelpoisen sanan. Tavallisesti englannin opiskeleminen aloitetaan tervehdyksistä tai itsensä esittelystä, mutta meidän mielestämme kannattaa mennä suoraa käyttökelpoiseen arkisanastoon. Niin että höpsis on englanniksi nonsense  ja höpötys yakety-yak. Näillä pärjää jo pitkälle.

Sanakirjat ovat toisaalta hauskoja, koska niistä löytyy monia sellaisia sanoja, joita käytetään hurjan harvoin. Siksi on hyvä, että ne on kirjoitettu edes joskus johonkin, jotta kukaan tai mikään ei kokisi syrjintää. Miten satunnaisesti sitä tuleekaan käyttäneeksi sellaisia näppäriä sanoja kuten rökäle tai rihma, vimmasta nyt puhumattakaan. Vähän meistä tuntuu siltä, että myös tötsä ja nöyhtä kannattaisi ottaa taajempaan käyttöön ihan äänneasunsa takia.