Koko päivä on eletty unettavassa hämärässä. On satanut ja ukkostanut ja muuten vain ollut oikein uupunut ilma. Puita ei ole vaihteeksi kaatunut eikä sähköä valunut maahan, mutta muuten on t_y_l_s_ä_ä.

Tällaisina päivinä kannattaa laittaa parasta päälle ja leikkiä, että on hauskempaa kuin onkaan. Sitä kutsutaan positiiviseksi asenteeksi, ja se on erityisen ärsyttävä kaikilla muilla paitsi itsellä. Niin että jos joku aikoo tulla meille sanomaan, että hymyä naamaan ja naurua päivään,  niin me tirvaisemme tai ainakin syytämme sarasvuomaisten harhaoppien levittämisestä. Mutta keksimmekin ihan itse, että jos laitamme kimallusta ja hulmuhelmaa päälle, niin suhruisentuhruinen päivä ei tunnu niin tyhmältä, joten tämä pitää paikkansa ja on kaikille terveellistä kokeiltavaksi.

Näissä mekoissa on roosanpunainen ja vaaleansininen vuori, jonka pitäisi pilkahdella sekä brodyyrin rakosista että helmasta. Purjon mekossa on vyötäröllä sininen tähtikuvioinen nauha ja Pirjolla vastaavasti haalea roosa pykäreunanauha. Voisimme lähteä samantien joko morsiusneidoiksi tai tanssimaan englantilaista valssia, sitä oikein hidasta, jossa helman kuuluu heilahdella omia aikojaan kaksi tahtia jalkojen askelkuvioiden perässä. Harmi, että uljaat prinssit ovat edelleen harvinaisia tuttavuuksia, ja sen Jorma Uotisen kanssa me emme tanssi!

Mistä saatiinkin sitten oikein oiva aasinsilta tanssiin yleensä. Muistatte varmaan, että kesäkuun lopussa olimme tanssileirillä. Siellä otettiin meistä oikein virallinen ryhmäkuva, jota emme ole koskaan saaneet. Eilen siitä tuli kuitenkin muistutuslasku, jossa tiukan asiallisesti tivattiin maksua ja samalla huomautettiin, että perintätoimiston leveäharteinen setä tulee ovelle murahtelemaan, jos emme maksa.

Soitimme välittömästi kuvan ottaneen yrityksen palvelualttiille toimitohenkilölle, joka aikansa selvitti asiaa ja kertoi sitten, että kuvat ja alkuperäiset laskut on annettu jo kuukausi sitten henkilölle nimeltä Kirveli Remuaro. Hän on ystävällisesti luvannut toimittaa ne edelleen. Haa - vanha taistelukumppanimme Kirveli oli taas ryhtynyt ikävällä tavalla teppostelemaan eli törkeästi ja alhaisesti keppostelemaan. Soitto Kirvelin äidille ja asia selvisi: he olivat todella käyneet aivan sattumalta valokuvaamossa kyselemässä kuvia ja aivan sattumalta päättäneet auttaa kaikkia ottamalla kuvat ja laskut toimitettavaksi edelleen ja aivan sattumalta unohtaneet meidät kokonaan, miten tässä nyt näin kävi, voi voi sentään.

Ilmaisimme vankan moitteemme sekä syvän paheksuntamme ja ilmoitimme, että kuva olisi syytä toimittaa meille mahdollisimman nopeasti. Muistutimme, että haluamme kuvamme ilman siihen mahdollisesti jälkeenpäin tussilla lisättyjä viiksiä ja silmälaseja. Saa nähdä, koska Kirveli eskariltaan ennättää postilaatikollemme asti. Ihan tarkoituksella emme kysyneet, miten esikoulu on alkanut ja ketä hän nykyisin kiusaa, vaikka olemme varmoja, että Kirveli paloi halusta kertoa kaiken. Ainakin hän kovasti kehuskeli uusilla kunnollisilla ja tottelevaisilla ystävillään, jotka leikkivät vain niitä leikkejä, joihin hän antaa luvan. Saa nähdä, miten pitkään sitä jatkuu.