Photobucket

Vähän kuulkaa olemme täpinöissämme. Me olemme hiukan julkkiksia itsekin, koska meidän Varpu oli eilen oikeassa tosi-tv-ohjelmassa. Eikä missä tahansa BB-talossa tai Idolsissa vaan uutistyyppisessä asiaohjelmassa. Esiintyi siellä oikein edukseen hän. Emme kerro enempää, ettei kukaan tule kateelliseksi. Me olemme jo vähän, mutta yritämme peittää sen.

Hetken asiaa ajateltuamme ryhdyimme hehkuttamaan ohjelmaa oikein monen hehkulampun verran. Niitä taitaa olla kuvassa kymmenen kappaletta ja se tekee... laskemme hetken... noin 400 volttia eli kuperkeikkaa. Voi olla, että watit ja voltit menivät nyt sekaisin, mutta suunnilleen tuo määrä valoa näihin hehkulamppuihin on säilötty.

Me emme ihan tarkasti tiedä, miten hehkulamppu täytetään valolla, mutta Purjon mielestä siinä käytetään sellaista oikein isoa mehumaijaa, jonka nimi on turnipsi. Sähkö puristetaan valoksi siellä turnipsissa, tai se voi kyllä olla turpiini tai turbaanikin, no joka tapauksessa siellä syntyy valo, joka tungetaan hehkulamppuun. Sitä säilöttäessä kannattaa pitää paksuja patakintaita, että ei polta käsiään. Sitten lamput kerätään tällaisiin laatikkoihin, ja myydään niille, jotka eivät pidä pimeästä ja joille tulee sähköä. Jokainen lamppu  palaa aikansa sen mukaan, miten katkaisijaa kääntää tai painaa tai säätää. Kun kaikki hehkulamppuun säilötty valo on käytetty, pitää lamppu vaihtaa uuteen. Yleensä siihen menee kuukausia, valo on aika riittoisaa verrattuna vaikka vadelmahilloon, jota helposti kuluu tölkillinen viikossa.

Hehkulamppuja saa valmistaa enää vähän aikaa. Ne ovat ympäristöepäystävällisiä  tuotteita. Kun nämä kuvan lamput on käytetty, alkaa meillä ankea aika, sillä ne pakolliset luontoystävälliset energiansäästölamput vaikuttavat hullun keksijän idealta. Sellaisen kun sytyttää keittiössä, ennättää varsin hyvin pimeässä tekemään pari voileipää, juomaan lasillisen maitoa ja tyhjentämään tiskikoneen ennen kuin energiansäästölamppu keksii, että kas vain, tässä pitäisi hieman valaista. Sitten se alkaa hitaasti ja rauhallisesti luoda valoaan vähän kuin aurinko nousisi. Ehkä se juuri siksi on niin luontoystävällinen, koska se kuvittelee itsestään suuria eli luulee olevansa aurinko, vaikka on hädin tuskin puolikas kuu. Joka tapauksessa se valaisee kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun keittiössä kaikki asiat on jo tehty hämärässä haparoiden ja on aika lähteä pois. Sammumisen se kyllä tekee heti eikä jää mietiskelemään.

Miten sitä tulevaisuudessa oikein ehtii mitään, kun lampun syttymistä joutuu odottelemaan tuntitolkulla ja sittenkin on epävarmaa, suostuuko se luovuttamaan niitä luxejaan vain mitä kaksoissalkoveja ne nyt olivat. Lehtiä joutuu lukemaan otsalampun valossa, koska energiansäästölamppu ei ainakaan meillä pidä moista toimintaa kovin tärkeänä ja suostuu antamaan juuri ja juuri niin paljon valoa, että otsikosta saa selvää. Ihan turhaan ystävällinen herra Rautakauppa selvitti, millainen lamppu sopii mihinkin kohteeseen: ne lamput eivät suostu toimimaan tuoteselosteensa mukaan vaan ovat melkoisia laiskureita. Ilmaisemme syvän tuohtumuksemme huonosti toimivien valonlähteiden johdosta!

Kuvassa me enteilemme tulevaa, koska tällainen tiilenpunainen väri on jokasyksyinen juttu. Fiksumpi huomaa, miten hyvin nämä kaikki neljä vaatekappaletta sopivat yhteen, ettei meidän nyt ihan kaikkea tarvitse kertoa. Jutun ydin on ruutukangas, josta on tehty kätevä laskoshame. Napit ovat vain koristeena, oikeasti siinä on tarrakiinnitys. Lisäksi Pirjolla on ribbineulepusero, joka jo sanana on jotenkin syksyinen. Purjon asussa perustana on yksivärinen paksu neule, jota on somistettu ruutukankaalla sieltä ja täältä. Pisteenä iin päälle eli siis päässä meillä on ruutukankaasta tehdyt otsanauhat. Nyt täytyy olla rusetti, se on ihan must. Ilman sitä ei ole oikein mitään eikä kukaan.