Tapahtumaköyhä päivä. Kiipesimme kiukuspäissämme kirjapinon päälle ja yksityisyydensuojan nimissä piti vähän himmennellä kuvaa. Lopputulos ei ole ihan sitä, mitä piti. Meistä ei ole värittämään puuväreillä kuvanrajojen sisällä eikä oikein häivyttelemään valokuvasta yksityiskohtia. Ei hyvä.

Asut kaivettiin surkeiden luomusten kopasta. Meilläkin on vaatteita, joita ei oikeastaan haluaisi esitellä, mutta koska joskus pitää lukijankin  kärsivällisyyttä koetella, niin se päivä olkoon tänään. Pirjolla on liian lyhyt ja aivan liian hailakanvärinen trikoopaita, joka päällä ei kehtaa mennä edes paikalliselle kioskille, ja jos meneekin, niin pitää puhua saksaa tai switzerlundia tai jotain muuta ulkomaankieltä. Housut ovat valkoista ja vaaleanpunaista ruutua ja oikeastaan miellyttävän vilpoiset, mutta siis niin nössöt! Ihan kuin olisi karannut parin vuosikymmenen takaa ja yrittäisi väittää, että salihousuja tehdään myös ruutukuosista. Puuttuu enää vyölaukku!

Purjolla on se meille niin tavallinen raidallinen T-paita. Näitä me olemme esitelleet varmaan kaikissa mahdollisissa väreissä ihan niin kuin emme ymmärtäisi, että on olemassa ihan kivoja yksivärisiä tai jopa kukallisia vaihtoehtoja. Mutta ei, raitaa uudestaan ja uudestaan. Meillä näyttää olevan vakava taipumus tukehduttaa lukijat toiston tylsyydellä. Ja housut - voi hyvänen aika ja armias taivas - onko olemassa enemmän myötähäpeää tuottavaa yhdistelmää kuin pikkiriikkisen lötköttävät legginsit ja liian lyhyt paita! Puuttuu enää se löllövatsa, jonka heilauttaisi vyötärönauhan yläpuolelle valumaan hallitsemattomasti yli navan. Näitä on tänä kesänä nähty helteen sekoittaessa vähänkin visuaaliseen holtittomuuteen taipuvaisten päät.

Oikeastaan me kiukuttelemme sitä, että pitäisi kerätä varastoja talven varalle, mutta ei huvita yhtään. Olemme onnistuneet osumaan ainakin kahdesti siihen ainoaan nokkoseen, joka pitää majaa punaherukan lähimaastossa. Lisäksi meitä kiusaavat kärpäset ja paarmat. Kotiliesi vuodelta 1927 ei mainitse mitään moisista ongelmista mainiossa artikkelissaan "Hilloketta marjoista". Ehkä kärpäset keksittiin vasta sen jälkeen.

Päivän ainoa tapahtuma ja vähän kummastuksenaihekin on Norbertin saalistama lintu. Yön pimeinä hetkinä, tai mahdollisesti aikaisin aamulla, on huono-onninen räkätti joutunut noronakkelimme saaliiksi. Jäljelle jäi kasa höyheniä ja vähän muutakin, mutta emme nyt kuvaile lopputulosta kovin tarkasti mahdollisten heikkohermoisten lukijoiden takia. Noronakkelien piti olla rautahermoisia kaikenlaisten kiusankappeleiden edessä, mutta nähtävästi tämä ei pidä paikkaansa. Viime yönä kuului kumeaa huhuilua. Ehkä  Norbertissa on pikkiriikkinen pisara susihuuhkajaa, joten kuun noustessa sille tuli vastustamaton halu nousta siivilleen ja ulvoa tai siis huhuillla kohti taivasta.