Tässä sitä nökötetään kirpputorille lähtevän vaatekasan päällä. Laatikot on tyhjennetty ja jätetty näköjään vähän raolleen tuolla taustalla. Ihan järkyttävä työ oli silittää, hinnoitella ja pakata kaikki vaatteet valmiiksi, joten nyt täytyy vain toivoa, että oikein moni haluaisi garderoobiinsa uutta sisältöä ja kävisi ostamassa nämä viime viikon malliston asut pois. Niin hektiseksi on  mennyt, että kun aikaisemmin myytiin vanhana viime vuoden mallistoa, niin nyt alkavat jo edellisen viikonkin hankinnat olla auttamatta vanhanaikaisia ja poissa muodista. Älkää silti jättäkö hyviä ostoksia tekemättä. Meillä on tyyliblogisteina vähän pakko pitää komerojemme sisältö jatkuvasti uudistuvana. Nukenvaatteet kun onneksi ovat niin pieniä, että näitä mahtuu yhteen muovilaatikkoon monta litraa. Tosin, litra on aina litra, sisälsi se sitten isoja tai pieniä vaatteita...

Purjolla on tummanpunainen trikooasu, johon on eteen aplikoitu nalle. Meillä on jossain tähän sopiva haalarikin, pitänee vielä tonkia kaappeja, niin saadaan sekin myyntiin. Pirjo seisoo nyt harmillisesti sen verran sivussa, että koirakuvioinen asu ei pääse oikeuksiinsa. Hänellä on oranssit tiukkikset ja röyhelöhelmainen tunika. Melkein samanlaisia asuja myydään oikeille ihmisille eräässä ruotsalaisen vaateketjun lastenosastolla. Mutta huom! - me keksimme tämän asun ensin!

Vaatekasa näyttää kyllä kuvattuna armottoman sekaiselta, mutta ihan näitä ylimpiä vaatekappaleita lukuunottamatta se on kyllä siististi ja järjestyksessä pakattu. Meillä on ikävä taipumus aina viimetingassa keksiä, että otetaan mukaan vielä tuo ja tuo ja tuo ja sitten huomaamme, että kuljetukseen varattu laatikko ei mahdukaan kiinni. Etsimme jostain ison muovikassin ja laitamme ylimääräiset sinne. Tapamme mukaan kirpputoripilttuu (jota myös loossiksi kutsutaan, mikä järkyttävän ruma sana) on taas täpösen täynnä, vaikka miten etukäteen päätämme, että nyt viemme tavaraa vain sen verran, että ostaja löytää ostettavaa eikä ahdistu tavarapaljoudesta. Hyvätkin päätökset on näköjään tehty pirstottaviksi.

Muuten meille kuuluu kiitos oikein hyvää. Olemme harkinneet jonkin uuden harrastuksen aloittamista, koska syksyllä tulee aina sellainen olo, että pitäisi oppia jotain ennenosaamatonta. Ihan vielä emme ole päässeet yksimielisyyteen, otammeko jokun itämaisen taistelulajin vai korkeakoulujen hallintostategian perusteet. Mielestämme molemmissa on kyse varmaan aika lailla samasta asiasta. Toisaalta kiehtovia kokonaisuuksia olisivat myös kiviterapia ja pajukurssi. Emme tosin tunne yhtäkään terapian tarpeessa olevaa kiveä, mutta ehkä sellainen löytyy sieltä kurssipaikalta. Pajukurssilla haluaisimme ehdottomasti tehdä muutaman metrin aitoa pajuköyttä, joka mielellään saisi olla sitä laatua, että kun sen keväällä tökkäisi maahan niin se kasvattaisi muutamassa viikossa itseään metrikaupalla lisää niin kuin pajuilla on tapana tehdä.