Kuvassa keskellä on jotain sellaista, mitä emme ole koskaan ennen käsissämme pitäneet eli sadan euron seteli. Hus pois kaikki rosvot ja ryövärit, tämä raha on jo visusti piilotettu sukanvarteen ja sukka on kassakaapissa, joten ei kannata edes harkita kähvellystä. Emme vielä tiedä, onko tämä edes oikeasti aito painotuote, koska saimme setelin kirpputorilta maksuna myynneistämme. Vasta jälkikäteen iski iso epäilys: entä jos lompakossamme onkin nyt väärää rahaa, koska siellä kirppiksellä ei ole mitään setelienvarmennuslaitetta. Vielä kuvassa juhlimme myyntimenestystä, mutta huomenna voi jo vähän itkettää, jos joudumme väärentäjinä vankilaan epäiltyinä vesileiman tai jonkun magneettisen tunnistuslangan unohtamisesta. Purjo ehdotti, että jos joka tapauksessa voidaan jäädä viattomina kiinni, niin lisätään tähän edes yksi nolla. Emme kuitenkaan tee sitä, koska on olemassa häivähtävän kapea mahdollisuus, että raha on oikea.

Kirpputoripöytä on siis tyhjennetty ja tili saatu. Yhteensä rahaa tuli vähän yli 200 euroa eli ei ollenkaan hassummasti. Koska olemme ajoittain järjestelmällisiä ja rakastamme taulukkoja, laadimme ennen myyntipöydän täyttämistä virallisen listan, jonne merkittiin kaikki myytävä tavara. Sen listan perusteella myyntitappio eli varastettujen tavaroiden arvo oli vähän yli 60 euroa. Koskaan ennen ei meiltä ole noin paljoa joutunut kirjanpidon kohtaan "myyntihävikki". Olemme aika lailla ihmeissämme. Kuka antaa lapselleen tai lapsenlapselleen varastettuja nukenvaatteita? Tuleeko siitä erityisen hyvä mieli, kun tietää, että prinsessamekko on salavihkaa piilotettu hihaan ja kuljetettu maksamatta ohi kassan? Ja voimme ikäväksemme vakuuttaa, että tuohon summaan mahtuu aika monta asua, joten kyse ei ole yhdestä tai edes viidestä asusta vaan hurjan monesta. Enää ei puhuta sattumasta vaan laajamittaisesta järjestäytyneestä nukenvaateanastusrikollisuudesta, johon Interpol ja James Bond voisivat välittömästi puuttua.

Opimme myyntiviikon aikana monia lievästi ja vahvasti laittomia kierrätystapoja. Emme kerro niitä, jotta kukaan ei voisi väittää meidän yllyttävän rikoksiin. Silti olemme sitä mieltä, että aika harva kirpputorivaras kerää tavaraa laukkuun tai reppuun, vaikka nimenomaan niitä katsotaan haukantarkasti. Sen sijaan lastenvaunut ja -rattaat sekä laajahkot takit näyttivät olevan suosittuja tietynlaisten asiakkaiden käytössä. Joskus siellä vaunuissa oli lapsi, joskus ei. Jostain syystä kirpputorilta varastamista ei pidetä vääränä tekona ihan kuin pieni hinta antaisi luvan ottaa ilmaiseksi itselleen. Samalla teorialla halvan polkupyörän anastaminen on jotenkin vähemmän varkaus kuin kalliin kulkupelin vieminen. Ei se nyt noin mene! Yritämme ajatella, että ne varkaat olivat tyhmiä, rumia ja haisivat pahalta, ja heitä tulee joka tapauksessa kohtaamaan joku kamala onnettomuus koko loppuelämäkseen. Siinä on rangaistusta kerrakseen.

Onnettomuuksista ja rangaistuksista puheenollen unohdimme muuten eilen kaikessa touhussa kertoa, että kerhopäivä meni mukavasti, koska Lärvikki Teräväinen on yhä sairaana. Hän sai korvatulehduksen jälkitautina keuhkopuikulapöhöttymän tai jonkun muun vastaavan taudin, ja joutuu nyt yksiksensä yskiskelemään kotioloissa. Kerhosta ei siis mitään kerrottavaa, koska mitään omituista ei tapahtunut. Mekin olimme ihan ihmisiksi tai nukeiksi, miten vain, emmekä kiusanneet ketään.

Kuvassa meillä on lammaskuvioisen collegeasut, joissa on eriväriset resorit, Pirjolla raitaa ja Purjolla pinkkiä. Raita tosin ei ole mikään väri. Näissä on mukava ottaa vaikka päivätorkut. Kuviointi on tosin aika outo, sydämiä ja määkiviä eläimiä, mutta ehkä tämä on jonkun harjoittelijan tekemä painokuvakokeilu, jota ei koskaan otettu varsinaiseen valmistukseen.