Tänään on juuri sellainen päivä. Olemme vähän ulkoilleet, vähän katsoneet televisiota, vähän lukeneet ja vähän rupatelleet. Ei sellaisesta oikein ole mitään kertomista.

Vaatteetkin ovat vanhan toistoa. Pirjolla on Paddington-paita, jossa vaihteeksi resorien väri on sininen. Punainen versio on esitelty joskus aikaisemmin. Purjon raitapaidassa on omenalogo eikä muita koristeita. Se muuten saattaa olla syksyn viimeinen omena, pakastimeen tai kellariin ei mahdu enää yhtään enempää säilötteitä. (Onko säilöte sana? Kyse ei ole säilykkeistä, mutta ei pelkistä hilloistakaan. Toimituksen kummastunut huomautus.) Talviomenat rimpuilevat vielä hetken kiinni oksissa, oikein ahkera keräisi nekin, käärisi siististi paperiin ja säilyttäisi kuistilla pitkälle marraskuulle asti. Vielä emme ole päättäneet, olemmeko ahkeria vai jätämmekö hedelmät lintujen ruuaksi.

Niitä lintuja me olemme tarkkailleet sekä pihalla seisten että ikkunasta. Noronakkeliystävämme Norbert kotiutuu varmaan jo viikonloppuna sisätiloihin, mutta vielä vähän aikaa hän vartioi puutarhaa ja katselee kaihoisasti taivaalle, jossa erilaiset vinkulinnut kuten hanhet ja kurjet matkaavat kohti etelää hirmuisen metelin ja kailotuksen säestäminä. Välillä saa ihan pidellä korviaan muuttolintujen huudellessa toisilleen reittiohjeita. Hankkisivat navigaattorin sille ensimmäiselle lentäjälle, niin ei tarvitsisi koko ajan huhuilla, että ollaanko ihan varmasti oikealla reitillä, oliko tuo kaupunki Hanko vai Tammisaari.

Pelloilla olemme havainneet linnunsiementen kylvön onnistuneen tänä vuonna oikein hyvin. Kynnöspellosta oli putkahtanut esiin kokonainen parvi lokkeja ja naakkoja. Nähtävästi keväällä on osattu lannoittaa maaperä suotuisasti juuri näitä lintulajeja ajatellen. Tiedämme, että osa linnuista kuoriutuu munista ja osa saa alkunsa linnunsiemenistä, joita saa ostaa ihan tavallisista kaupoista, mutta sitä emme tiedä, erottaako siemenestä syntyneen linnun jotenkin. Aika virkeiltä ja pirteiltä nämä tämänvuotiset siellä pellolla näyttivät, lentelivät traktorin ympärillä leikkisästi ja vetäytyivät välillä läheisen ladon katolle riviin lepäämään. Tavalliseen tapaan linnunmunista haudotut naakat puolestaan nököttivät lähikuusen oksilla ja huutelivat hävyttömyyksiä pellolle kerääntyneille uudisasukkaille. Toivottavasti ne pysyvät hyvissä väleissä keskenään eivätkä ryhdy kiistelemään raakkumalla. Sitä ei jaksaisi kuunnella kurkien matkaohjeiden huutelemisen jälkeen.

Muutenkin me olemme aika toiveikkaita, että naakat ymmärtäsivät muuttaa talveksi vaikka johonkin mukavaan kirkontorniin sen sijaan, että jäisivät pihapiiriin. Ottaisivat oppia muuttolinnuista, pakkaisivat laukkunsa, laittaisivat pesänsä talviteloille ja matkaisivat pois. Mustat ja harmaat linnut eivät ole mukavia.