Photobucket

Me olemme monella tavalla säästäväisiä nukkeja. Nytkin Pirjolla on asu, jonka ompeluun inspiroi Marimekon mustaraitainen kangas. Lähtökohtana oli, että sitä on aivan liian vähän vaatteeseen, mutta ihan liikaa viskottavaksi pois. Synkkä saituus nostaa päätään aina siinä vaiheessa, kun jostain pitäisi luopua. Niinpä ei luovuttu, vaan tehtiin loput haalarista yksivärisestä kankaasta ja oltiin kovasti tyytymättömiä lopputulokseen. Vaate oli nuiva ja mitäänsanomaton. No, aina ei voi onnistua, mutta surkeaa voi yrittää korjata. Ehtymättömän ompelukuvakoppamme sisältö kaadettiin vastaimuroidulle lattialle ja sieltä valittiin satunnaisotannalla tällainen hattupäinen kissa. Ja vot - kokonaisuus parani ihan hurjasti.

Purjon liivihame ei oikeasti ole tällainen kuvan väittämä pönäkkä pallo, vaan oikein suloinen ja kauniisti laskeutuva puuvillamekko. Siihenkin on inspiraation antanut itaruus. Kullanruskeaa kangasta oli vain muutama soiro, mutta niitä oli säilytetty kuin kalleinta aarretta jo vuosien ajan. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että kangas oli joko viskottava pois tilaa viemästä tai siitä pitää ommella jotain. Ompelijamme päästi kaiken innovatiivisuutensa irralleen, ja niin syntyi tämä vaate. Palasesta riitti juuri ja juuri yläosaksi ja helman laskosröyhelöön. Varsinainen liivihame onkin sitten eläinkuosia, jossa joku melko lailla antiloopilta näyttävä hahmo on samaa kullaruskeaa sävyä. Meidän  mielestämme tämä on aika hyvä ollakseen jätepalasista tehty. Vain luonnonvalkoinen paita on ommeltu muusta kuin säästyneestä tilkusta.

Kaikenlainen muu säästäväisyys näkyy täällä astiakaapissa. Siellä on sulassa sovussa vanhaa Arabiaa, muinaista puristelasia ja uudemman tuotannon kulhoja. Tietysti melkein kaikki ovat parittomia tai ainakin sellaisia, että kuuden sarjasta puuttuu noin puolet. Laseilla on taipumus ajan mittaan putoilla lattioille, osua pöydänkulmiin ja muilla tavoin särkyä, mutta ei se tarkoita, että loppu lasisarjasta pitäisi kantaa roskikseen. Kuten muuten huomasimme viime viikolla jonkun tehneet: sinne oli kahvinporojen ja rikkinäisten sukkien keskelle kannettu kassikaupalla ihan siistejä astioita. Niin alas emme ole vielä vajonneet, että pelastaisimme jätteiden seasta tavaraa kaappiin, mutta kovasti ihmettelimme moista tuhlaavaisuutta. Jos ei itse halua säästää, voisi sen piukeaksi pakatun muovikassin raahata hyväntekeväisyyskirpputorille. Mainosmukeille ja yksinäisille leipälautasille löytyy ihmeen helposti uusi koti.

Säästäväisyys on tänä syksynä saanut vimmoihinsa myös vinttioravat. Muistattehan, alkukesällä tuskastuimme kolinaan ja meuhkaamiseen ullakolla, ja karkotimme siellä majailevan kurrepopulaation. Tukimme huolellisesti kaikki mahdolliset sisäänpääsyrakoset ja uhkailimme, että jos vielä tänne tulette, niin loukku teidät perii. Nyt ovat oravat palanneet eli jossain on uusi reitti vanhoille asuinsijoille. Mukanaan he toivat melkoisen määrän talviruokaa, sillä muutama syrjäinen pahvilaatikko on parissa viikossa täytetty kävyillä ja erilaisella moskalla. Anteeksi vaan, oravaiset, me kannoimme ne laatikot pois ja tuikkasimme pannuhuoneen kattilassa tuleen. Ei kovin vieraanvaraista, mutta emme halua mitään nelijalkaisia alivuokralaisiksi. Emme etenkään sellaisia, joilla on tapana hyppiä ja loikkia pitkin kannatinhirsiä pudottelemassa alas sinne pinottuja tavaroita.