Photobucket

Me olemme miettineet töihinmenoa, ihan totta. Töissä on kaikkia kivoja juttuja niin kuin virkistyspäivät ja eläkkeellelähtökahvit. Kun on vain kotona ja kerhossa, ei koskaan tapahdu mitään oikeasti jännittävää. Töissä voisi hyvällä onnella päästä ajelemaan hissillä yläkerrasta alakerran arkistoon monta kertaa päivässä yhden ainoan paperin takia. Jos olisi oikein hyvä onni, voisi aina aamulla kurvailla parkkipaikalle taistelemaan liian vähistä autopaikoista ja oikein odotella vaanimassa, koska joku kaartaa viimeiseen tyhjään ruutuun ja kiilata eteensä. Työpaikoilla lystinpito on  tuollaisista pienistä mukavista jutuista kiinni, mutta täällä kotona on ankeaa päivästä toiseen.

Jos me menisimme töihin, niin pitäisi ensin opetella sellaiset asiat kuin alaistaidot. Niitä tarvitsevat eniten sellaiset työntekijät, joilla on oikein hankala esimies. Mitä surkeampi ja kurjempi ja inhottavampi on pomo, sitä enemmän hänen mielestään työpaikan ilmapiiri on kiinni alaisista, siis niistä laiskoista nilviäisistä, joita hän kohtalon rangaistuksena joutuu johtamaan. Alaistaitoihin kuuluu nöyryys, kiltisti oleminen ja esimiehen puheille nyökkäily, jotta hän luulee olevansa fiksu. Jostain syystä suurin osa pomoista ei ole, ja netistä luimme, että valitsemisen sijaan pomot voitaisiin arpoa, tulos olisi valintaprosessia parempi. Hieno idea, meistä voisi sillä tavalla tulla jo ensimmäisenä työpäivänä esimiehiä.

Alaistaidot ovat varmaan siksi nyt muodissa, kun kaikki esimiehet on jo moneen kertaan johtamiskoulutettu, mutta mikään ei ole muuttunut paremmaksi. Ehkä syynä on se koulutus, siellä oppii jotain vääriä asioita tai juodaan yhdessä laimennettua etikkaa. Tai sitten ne esimiehet ovat jo valmiiksi hiukan hankalia kaikkiin suuntiin, eikä joku luennointi niitä muuta sen mukavammiksi vaan päinvastoin. Kun eivät ymmärrä kuulemaansa, niin yrittävät kovasti peitellä tietämättömyyttään ja hyökkäyshän on se parhain puolustus. Jokaisen johtamiskoulutuksen jälkeen työpaikoille tulee äriseviä ja rähiseviä pomoja, joita vaivaa naamioitu osaamattomuus. Komentamalla kaikkia koko ajan voi antaa edes itselleen tunteen, että on tarpeellinen. Ne työntekijät kyllä tietävät, että se on pelkkää itsepetosta, mutta he vaikenevat viisaasti.

Kun ei onnistuttu pomojen kanssa, laitettiin alaiset opettelemaan, miten aivokoppa terveenä vailla työuupumusta selvitä kaikenlaisista kurmuttajista, narsisteista, pää punaisena huutajista ja selkäänpuukottajista, jotka on tarkalla seulalla valittu esimiehiksi. Hyvän pomon alaiset eivät tuollaisia taitoja tarvitse, vaan tekevät työtä iloisella mielellä. Meistä tulisi hurjan hyviä pomoja, koska meidän mielestämme töissä pitää aina joskus nauraa makeasti ja ainakin kerran viikossa voisi pitkillä käytävillä pitää kinkkauskisat.

Meillä on pitkästä aikaa uimapuvut päällä, ihan ovat Nanson trikookangasta. Kävimme päivällä uimahallissa roiskuttamassa vettä kaikkien sellaisten vesijumppaajien päälle, jotka näyttivät yrmeän ilmeensä perusteella eläkkeelle pakotetuilta esimiehiltä. Heidät tunnisti myös tuikeasta silmien palosta ja väpättävistä leukapielistä huomatessaan, että meitä ei varsinaisesti voinut syyttää tahallisesta sabotaasista. Koska me olemme esimiesainesta, ymmärsimme läpsyttää sitä vettä muiden päälle vähän kuin vahingossa uimaopettelun ohessa.