Photobucket

Kuvassa pyörittelemme piparkakkumuottia kuin hulahulavannetta, sillä nyt on korkea aika aloittaa valmistautuminen suureen sokerinsyöntijuhlaan. Asuista voitte päätellä, että kyse ei ole leipomisesta vaan nimenomaan ja alleviivatusti siitä valmistautumisesta. Kaikissa hienoissa leivontakuvissa lapset pukevat päälleen pitsiä ja samettia, vaikka tosielämässä jauhoa pölisee ympäriinsä eikä kukaan täyspäinen ihminen yhdistä saman pöydän ääreen puolikarkeita vehnäjauhoja ja tummaa nukkapintaa. Sisustus- ja ruokalehtien maailmassa kaikki on toisin, siellä ei ikinä synny tahroja ja esiliinakin on koristeena eikä suojana. Purjolla on violetti mekko, jonka alta pilkottaa alushameen pitsiröyhelöä. Pirjo otti sinisen samettihaalarin ja siihen päälle juhlaesiliinan. Tärkeästä asiasta muistuttaa sydämenmuotoinen piparkakkumuotti, joka viimeistään ensi viikonloppuna pääsee tositoimiin.

Koska pukeuduimme valmiiksi hieman arvokkaammin, ajattelimme tänään pitää saarnan arvojen jalkautuksesta. TET-harjoittelussa Viiraamossa saimme tutustua varsinaiseen arvotyhjiöön osallistuessamme uusien arvojen arvontaan. Istuimme vakavina pöydän ääressä ja keksimme adjektiiveja, sellaisia arvosanoja, jotka täytyy seuraavat viisi vuotta muistaa yrityksen arvoina. Virallisesti sitä kutsuttiin arvovalinnaksi, mutta meidän mielestämme se oli lähinnä hauska peli, jossa lueteltiin sanoja ja niille sisältöjä. Avoimuus tarkoittaa sitä, että muille ei kerrota mitään tärkeitä asioita. Asiakaslähtöisyys on sitä, että valitaan kivat asiakkaat ja viedään ne joskus kahville ja pullalle alakerran kahvilaan. Hyvä yhteishenki on sitä, että tyhmille esimiehille ei saa sanoa vastaan ja omat mielipiteet pidetään ihan omina. Tuloksellisuus on sitä, että keksitään satoja mittareita, joilla mitataan tehtävää työtä, jossa tärkeintä on tehdä niitä mitattavia asioita eikä niitä, joita asiakkaat odottavat tehtävän. Vastuun ottaminen on sitä, että kun jotain menee pieleen, etsitään oikein äkkiä joku sopiva syntipukki.

Niin että arvot meillä ovat hallussa, vaikka ensin luulimme, että arvotyössä on kyse jostain ihan muusta kuin sanojen keksimisestä. Meille kaikkein  tutuin Arvo on tämä entinen arkkiatri Arvo Ylppö, joten uskoimme pitkään, että Arvojen jalkautus tarkoittaa vanhojen miesten taluttamista pitkin ja poikin palvelutalon käytäviä. Arvojen jalkautustyötä suositellaan tehtäväksi silloin, kun tavoitteena on Arvojen vahvistaminen, ja käveleminen jos mikä on sopivaa vahvistusta. Siinä köpsytellessä ja rupatellessa syntyisi sitten monissa konsulttifirmoissa tavoitteeksi nostettu arvoelämys.

Harmi, että arvotyö on ymmärretty ihan eri tavalla kuin me sen tulkitsemme. Ehkä pitäisi perustaa ihan oma konsulttiyritys, jossa tavoitteena olisi luoda arvovapaita vyöhykkeitä kaikille niille, joita Arvot ahdistelevat. Olisi siinä muilla arvosparraajilla ihmettelemistä, kun priorisoisimme ja differoisimme niin että Arvot saisivat kyytiä ja osa vaihdettaisiin tuoreempiin. Kutsuisimme sinne vyöhykkeelle myös ne, joilla on arvoähky tai joita vaivaa vakava tasa-arvo. Liian tasaiset Arvot kun ovat vähän tylsiä.

Mutta jos joku nyt sattuu tuntemaan jonkun Arvon ihan henkilökohtaisesti, niin viekää terveisiä. Harvaa ihmistä kaivataan työpaikalla niin paljon kuin oikeaa ja järjellistä Arvoa.