Sen verran on nyt kylmä, että laitoimme neuletakit collegeasujen päälle. Vähemmästäkin tulee tukeva ja tantta olo. Tasapainottaaksemme kokonaisuutta jätimme sentään varpaat paljaaksi, vähänkö suloista.

Tykästyimme ihan hurjasti näihin pätkä- tai liukuvärjättyihin lankoihin. Kirjava on maailman kaunein väri, sille ei nyt voi mitään! Pirjon jakussa on käytetty vauvalankaa (ranskalaista, väitti vyöte, mutta tätä sai kyllä neuloa/kutoa ihan suomeksi) ja Purjon jakkuun otettiin mukaan keränloppu pinkkiä akryylilankaa. Vielä ei ole niin talvi, että tarvittaisiin aitoa villaa. Sitäpaitsi se kutittaa.

Olemme viettäneet päivämme tekemällä lahjalistaa joulupukille. Apuna meillä ovat kaikki ne lukuisat mainokset, joita Itellan jakaja on selkä vääränä meille raahannut. Eipä ihme, että kirjeet viipyvät matkalla lähes viikon, kun postilaukussa päällimmäisinä on aina kaupallisia tiedotteita. Niiden perusteella olemme toivomassa ainakin kahta sohvaa, oikein isoa kirjahyllyä ja muutamaa lystikästä mattoa sekä hurjaa määrää sukkia, kynttilöitä ja talouspaperitelineitä puhumattakaan lämpöpuhaltimista, porakoneista ja veitsisarjoista. Jossain ihmiset viettävät oikeasti kummallisia jouluja, jos nuo ovat toivelahjoja, ja pitäähän niiden olla, koska niitä uudestaan ja uudestaan mainostetaan isoilla värikuvilla. Oikeastaan meillä on varsin käypänen sohva (tai oikeastaan aika monta), reippaankokoinen kirjahylly ja riittävästi mattoja keräämään pölyä, uusia ei joka vuosi tai edes joka vuosikymmen tarvita. Lisäksi tuntuu aika hurjalta ajatella joulupukkia raahaamassa sohvakalustoa reellään Korvatunturilta asti. Poroparat, se olisi eläinrääkkäystä.

Me olemme etsineet niitä jo lokakuussa tulleita lelukirjoja, jotka olivat täynnä toinen toistaan mainiompia lahjaideoita. Jostain syystä ne ovat piiloutuneet niin hyvin, että epäilemme jonkun hieman auttaneen kätkeytymisessä. Monessa perheessä on kuulemma tapahtunut sama ilmiö: perheen aikuiset luulevat, että lelumainokset ovat jotenkin haitallisia lapsille ja aiheuttavat tyytymättömyyttä, kiukkua ja uhmaa. Niinpä moni äiti onkin iskenyt lelukirjan kanteen virtuaalisen "lapsilta kielletty" -leiman ja piilottanut tuon mestariteoksen paikkaan, josta lapset eivät sitä ikinä osaa etsiä eli  vaatekaappiin!

Ei kai se nyt niin vaarallista ole, vaikka joulupukilta toivoisi mahdottomia määriä lahjoja. Yleensä toivoja kuitenkin tietää, ettei kaikkea kuitenkaan saa. Oikeastaan paljon surullisempaa on toivoa vain yhtä ainoaa lahjaa, jota ei sitten saakaan. Siksi pitää varmuudeksi toivoa lahjaa, varalahjaa ja varalahjan varalahjaa.