Tänään me saimme oman toimistohuoneen! Se on kyllä ihan huutomerkin arvoinen asia, sillä täällä Viiraamossa ei läheskään kaikille ole omaa työhuonetta suotu. Olemme jo oppineet, että mitä isompi Viiraamoviskaali on, sitä isomman työhuoneen ja enemmän ikkunoita saa. Tosin silloin on myös melkein aina sieltä poissa kaikenlaisissa kokouksissa ja seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa pitää näyttää asiantuntevalta. Iso huone on pientä todennäköisemmin tyhjänä pitkin päivää.  Sen sijaan alamaisia voidaan sijoittaa samaan ikkunattomaan tilaan kolmekin, vaikka he eivät ikinä pääsisi kadun toisella puolella sijaitsevaa työterveysasemaa kauemmas katsomaan maailmaa, ja joutuisivat siellä huoneessaan istumaan toistensa sylissä kamalassa ahtaudessa.

Me siis saimme oman huoneen, josta otimme ihan kuvankin. Meillä on hurjasti työvälineitä eli sitä pikkusälää, jota pitää olla kaikilla työpöydillä. Tietokonetta meille ei annettu, mutta saimme sentään toimivan laskimen osoitukseksi siitä, että elektroniikka on saapunut tänne asti. Lisäksi meillä on yliviivaustusseja, teippiä ja paljon klemmareita eli paperinpidikkeitä. Keräsimme niitä eilen tuhotessamme arkistoa. Meillä oli siihen lupa, osa papereista piti piilottaa sisäiseltä tarkastukselta ja paras keino oli silputa ne muhevaksi nauhakasaksi.

Ette kai te uskoneet äskeistä lausetta? Se oli sellainen sisäinen vitsi, jollaisia täällä Viiraamossa viljellään enemmän kuin ruista suomalaisilla pelloilla. Oikeastaan meidän tehtävämme oli poistaa arkistoidusta materiaalista kaikki ylimääräinen metalli eli nämä klemmarit ja jotkut unohtuneet niitit ja mahdollinen maksamakkara, jos sitä oli epähuomiossa papereiden väliin jäänyt. Seuraavaksi me lajittelemme paperiliittimet isoihin ja pieniin, ja suoristamme kaikki vääntyneet osaset paikalleen. Täällä on todellista tarvetta useammallekin TET-harjoittelijalle, sen verran runsaasti on tarpeellista ja tuottavaa työtä löytynyt.

Kahvinkeittoon meitä ei ole ensimmäisen päivän jälkeen usutettu, mutta eväsjääkaapin puhdistus oli iltapäivän ilonamme. Löysimme raejuustoa vuodelta 2009 ja kaksi appelsiinia, jotka halusivat varmaan olla aurajuustoja, koska ne olivat pukeutuneet vihreään homehuntuun. Lisäksi jääkaappiin oli unohtunut entinen raikas vihersalaatti eli nykyinen myrkynvärinen limakasa. Kaikki nämä me huolellisesti luetteloimme ja siirsimme jäteastioihin asiaankuuluvin menoin eli äänekkäästi yökäten. Samalla tunsimme pyhää vihaa kaikkia niitä kohtaan, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi yhteisiin evästiloihin.

Meillä on vähän tavallista rennommat työasut eli trikoovaatteet, koska huomasimme eilen, että tässä työssä pitää kurkotella ja kumarrella. Pirjon raitapaidassa on aplikoituna My little pony, ja Purjon paitaan on lisätty hempeä kukkanauha, jonka värejä löytyy kuviollisista tiukkiksista.

Tähän blogin alalaitaan laitamme vielä kuvalliset ohjeet siitä, miten meidät täältä Viiraamosta löytää. Ensin hissillä ylös (tai jos on aikaa, voi mennä muutaman kerran ylös ja alas ja vasta sitten tulla meitä tapaamaan, hississä on aina hauska matkustaa) ja sitten tuosta kulmasta vasemmalle ja ihan perälle, siellä näette meidän ovemme. Tai oikeastaan tulette siitä käytävän viimeisestä ovesta huoneeseen ja käännytte taas jyrkästi vasemmalle ja kohtaatte kaksi arkistokaapilta näyttävää huonekalua. Kurkatkaa niistä oikeanpuoleiseen, siellä me istumme ja taivuttelemme klemmareita.