Photobucket

Jokainenhan tietysti ihan itse päättää, mikä on tärkeintä, ja suojelee sitä parhaansa mukaan. Joku on vakuuttanut säärensä ja joku sormensa, mutta mepä panostamme meille tärkeimpään eli päähän. Siellä kun on sisällä vähän muutakin kuin tyhjää, kuten olette varmaan iloksenne useaan kertaan todenneet.

Nyt on pakkasta ja viimaa, mutta kotipihasta päästyämme huomasimme, että sepä ei kaikkia haittaa lainkaan. Ihmeen moni oli ihan ilman pipoa, hattua, lippistä tai edes huppua, vaikka jo puolella silmällä näki, että tuuli tunki yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mittari ei näyttänyt kuin 16 astetta kylmyyttä, mutta viima teki lämpötilakokemuksesta paljon jäätävämmän. Ei siis ihme, että meillä järkevillä on tällaiset näppärät fleecestä ommellut hiirenkorvapipot, jotka on varmuuden vakuudeksi vielä vuoritettu. Malli on mitä parhain, jo aikaisemminkin olemme tätä kehuneet, näissä kun on suojassa niin otsa kuin niskakin. Lisäksi meillä oli paksut raidalliset kaulahuivit, joita kieputimme leuan alle muutaman kierroksen. Näissä tamineissa ja fleecehaalarissa tarkeni kyllä sen lyhyen hetken, jonka ulkona vietimme.

Meillä ei ole hiuksia, joten emme oikein ymmärrä niitä tekosyitä, joiden mielestä pipo latistaa kampauksen, joten päähinettä ei voi käyttää. Sitäkään emme ymmärrä, että jonkun päätä ei yksinkertaisesti palele, oli pakkasta miten paljon tahansa. Se kun ei ole mahdollista, ellei sitten kyseessä ole oikein paksukalloinen ihminen. Siis niin paksukalloinen, että aivojen tilalla on rusina. Tosin vain rusina-aivoisen olettaisi kulkevan ulkona korvalehdet kirkkaan punaisina ja kaula paljaana vain siksi, että siten osoittaa olevansa jotenkin cool (tuo on amerikankieltä ja tarkoittaa viileää, mutta siis ei sellaista jääkaappiviileää vaan vähän niin kuin kylmäveristä tai jopa röyhkeää.) Toisaalta jos on oikeasti kylmäverinen niin sittenhän sillä ei ole väliä, mitä on päällä, koska veri on jo valmiiksi jäähileillä.

Toinen silmäänpistänyt asia olivat erilaiset kaulahuivit, joita oli viritelty monin erilaisin tavoin leuan alle koristeeksi tai suojaksi. Nyt täytyy näköjään olla oikein pitkä ohut ja kevyt huivi, joka asetellaan kymmenille rypyille ja laskoksille sen näköisesti, että se on vain huolettomasti heilautettu paikalleen. Todellisuudessa kuluu ainakin kymmenen minuuttia tehokasta peilausaikaa, jotta lopputulos näyttää täydelliseltä. Osalla tällaista huivia on niin paljon, että sen yläpuolelta ei näy muuta kuin kaistale otsatukkaa. Pää on kokonaan hukkunut kaulahuiviin! Ehkä kuitenkin parempi niin kuin ei huivia lainkaan. Ja voihan sitä kotona itseään esiin ottaessaan huomata, että ei olekaan se, jonka luuli olevansa, vaan että on epähuomiossa huivin sisällä vaihtunut joksikin toiseksi. Vaihtuvathan ne takitkin joskus, kun on samanlaisia vierekkäin, miksi ei myös takin ja huivin sisältö.