Aikoihin emme ole nukkuneet niin pitkään kuin tänään! Sitä se työnteko teettää, väsymystä ja syvää unta. Olipa viime viikko varsinainen kokemus,  voimme todeta Viiraamosta. Näin jälkeenpäin olemme tosin ihan varmoja siitä, että ilman tätäkin kokemustakin me voisimme ihan hyvin elää täyttä ja mukavaa elämää, joten älkää olko ollenkaan kateellisia. Jäimme kaipaamaan hissiä, ja olemmekin pohtineet, kannattaisiko sellainen asentaa myös yksikerroksiseen taloon. Voisimme periaatteessa matkata vintin ja kellarin väliä uudestaan ja uudestaan, sillä matkailu on aina hauskaa, vaikka ei pääsisi oikeastaan minnekään.

Tänään on pyhäinpäivä eli pyhimysten, marttyyrien ja muiden kuolleiden muistopäivä. Me olemme muistelleet oikein urakalla, koska meillä on mitä muistella. Lisäksi olemme sytytelleet ympäri pihaa kynttilöitä ihan siitä ilosta, että illalla on pimeää ja me olemme vielä olemassa. Otimme kuvaan mukaan yhden lyhdyn luomaan tunnelmaa, mutta ihan varmuuden vuoksi emme sytyttäneet kynttilää. Ei ole kovinkaan turvallista pitää palavaa kynttilää potkunkantaman päässä.

Asumme ovat samalla rentoja ja siistejä, sellaisia pikkupyhämekkoja. Idea on sama, toteutus vain erilainen. Miehusta on eläinkuviollista puuvillaa, hihat ja helma raitatrikoota. Pirjo halusi valkoiset resorit, mutta Purjo onnistui löytämään täsmälleen kuviokankaan tähtien väriset syvänpunaiset tehosteet. Nämä ovat sellaisia melkein silittämättä siistejä eli sopivat meille, jotka emme aina ennätä jokaista ryppyä oikomaan.