Photobucket

Asetuimme vaihteeksi itse lahjasäkkiin, koska se tuntui hyvältä idealta.  Meillä on päällä tällaiset kaksiväriset vähän hempeät mekot, joista nyt ei kovin hyvää käsitystä saa. Pirjo halusi persikanväriä ja vaaleanpunaista, Purjo sinistä ja keltaista. Sävytys näissä molemmissa on vähän sellainen puuterimainen. Helmat ulottuvat mukavasti polveen, mutta sitähän te ette nyt näe.

Eiliseen "lahjaksi kauniita sanoja" -ajatukseen jatkoksi saimme iivalta muistutuksen siitä, että myös sana "solina" oli varsin veikeä ja sopii sellaisenaan lahjaksi. Suosittelemme, eikä sitä edes tarvitse pakata tällaiseen kassiin. Itse muistimme, että kauniiden sanojen ketjussa "loimu" on aika mukava lahjana annettavaksi. Loimulohi taas ei ole mikään lahjasana, ettäs sen tiedätte.

Varsinainen asiamme tänään liittyy valoihin ja kynttilöihin ja kaikkeen sellaiseen kirkaaseen, mitä näin juuri ennen joulua pihoihin viritellään tonttujen askareita helpottamaan. Tuonne blogin alalaitaan laitoimme kuvan ihan oikeasta lumilyhdystä, joka pihastamme löytyi pienimuotoisten arkeologisten kaivausten jälkeen. Vielä viikko sitten meillä oli viisi kynttilälyhtyä, mutta sitten tuli sankea lumisade (siis sankka ja ankea) ja peitti ne huntuunsa. Neljästä lyhdystä jäi näkyville katonkärki, mutta viides katosi kokonaan. Sitä sitten tämä päivä etsittiin lapioiden, lumiharjojen ja lopulta jopa suksisauvojen avulla. Olimme helpottuneita, kun lapio kahahti johonkin epätavalliseen ja saimme kuin saimmekin nostettua ihmisten ilmoille varsinaisen lumilyhdyn. Fiksumpi huomaa, että kuvanottosuunnasta on suojaava lasi kadonnut kokonaan. Totta, se paukahti pirstaleiksi joskus alkutalvesta, mutta kun lyhdyn asettelee sopivasti tuulensuuntaisesti, palaa se kynttilä ihan kiltisti kolmenkin lasiseinän suojassa.

Joulukuun alusta alkaen on pihoihin viritelty vaikka millaisia valoja. Me emme sytyttele kotimme ympärille värillisiä lamppuja tai ledien hehkua vaan luotamme kynttilöiden voimaan. Niissä on sekin hyvä puoli, että ne valaisevat juuri sopivasti tonttujen teitä, mutta eivät estä kyseisiä jouluhenkilöitä näkemästä sisälle. Katsokaas, jos se piha on valaistu kuin urheilukenttä, on ulkoa sisälle nähdäkseen tungettava nenänsä ja sen yläpuolella olevat silmät aivan kiinni ikkunaan. Jos taas ulkona on pimeää tai ainakin kohtalaisen hämärää, näkee tonttu kauempaakin varsin hyvin sisälle. Eri asia sitten on, halutaanko jonkun punahattuisen hiipparin kurkkivan olohuoneeseen ja ottavan aikaa, miten pitkään tietokoneella kulloinkin viihdytään ja muistetaanko pelaamiselta lainkaan siivota. Tiedoksi nyt kuitenkin teille kaikille, joiden ikkunoihin on ulkopuolelle ilmestynyt selkeitä nenänkuvia: vähentäkää sitä valosaastetta pihassa niin tontun ei tarvitse tunkeutua kiinni ikkunaan lahjoja kilteille -projektia toteuttaessaan.  

 

Photobucket