Niin, eilen esittelimme ylpeinä piparkakkutaloa ja tänään katsomme asialliseksi näyttää sen, mitä siitä on enää jäljellä. Raunioitumisnopeus on näköjään suoraa verrannollinen siihen, miten paljon sokeria on käytetty. Kyseessä oli kuulemma ensimmäinen harjoitusversio, jonka oli tarkoituskin päätyä hyvissä ajoin ennen joulua parempiin suihin. Liian usein kun käy niin, että vaivalla koottu ja koristeltu piparimökki kerää joulun ajan pölyä ja päätyy lopulta syömäkelvottomana roskikseen. Tälle matalalle majalle ei onneksi käynyt niin, vaan se havaittiin välittömästi harjakaisten jälkeen maittavaksi ja jopa ravitsevaksi, onhan siinä runsaasti vihreitä aineosia.

Jouluna annetaan lahjaksi kaikenlaista muutakin syötävää kuin piparkakkuja. Kaupoista löytyi jo lokakuussa koreja, joissa näytti kaikissa olevan suunnilleen sama sisältö. On pussi riisiä, paketti kahvia ja toinen teetä,  piparkakkuja, sinappia, luumuja kuivattuna tai marmeladina, suklaata, pähkinöitä, rusinoita ja lautasliinoja sekä kynttilöitä. Lisäksi voi olla jotain muutakin, mutta tuo on se perussisältö, josta vastaanottajan sitten pitäisi olla kovasti kiitollinen. Kaikkihan on tarpeellista, mutta jos saa vaikka kolme samanlaista koria, on luvassa riisipuuroa koko vuodeksi ja vatsantoimintakin on taattu moneksi kuukaudeksi, vaikka ottaisi vain lusikallisen luumuhilloa joka päivä.

Olisi ihan kivaa, jos joskus olisi erilaisia joulukoreja. Sisältönä voisi ihan hyvin olla omenamarmeladia, spelttijauhoja, hillosipuleita, erilaisia mausteita ja vaikka anjovista. Mitä yhteenkuulumattomammista asioista se sisältö kootaan, sitä enemmän siinä on saajalla ihmettelemistä.  Tai jos haluaisi olla oikein käytännöllinen, niin keräisi koppaseensa leipojalle erilaisia jauhoja, kahvikissalle monia erilaisia kahvilaatuja, kiireiselle säilykkeitä jne. Jos taas haluaisi tehdä oikein tuplasti ihmisiä iloisiksi, niin ostaisi korinsa sisällön erilaisilta joulutoreilta ja myyjäisistä. Silloin voisi pakata mukaan englantilaista hedelmäkakkua, itsetehtyä sinappia (jos uskaltaa, niitäkin on oikein hirveän pahanmakuisia), joululimppua ja vaikka kaiken päälle himmelin tai muita koristeita.

Tästä voi päätellä, että me olemme aika kokeneita joulukorin vastaanottajia. Yhtenä vuotena saimme niin paljon riisiä, että jouduimme käyttämään siitä nimitystä vuosikertariisi, koska sitä ei yksinkertaisesti saatu kulumaan niin millään. Samana vuonna saimme kolme pussillista suklaakahvia, joka oli niin kitkerää, että tarjoilimme sen lopulta porosina lintulaudalle änkeytyville harakoille. Ne päästivät pahan rääkäisyn, pakenivat paikalta eivätkä tulleet pariin päivään lähellekään. Olemme tosin saaneet myös sellaisen korin, jonka pääsisältö oli suklaata. Mainio lahjaidea!

Vaatepuolella meillä on vaihteeksi tonttupuku ilman lakkia. Näissä riittää tälläkin tavalla ihan riittämiin kilinää.