Valitettavasti se pääsi karkuun. Jos teilläpäin on irrallisena pieni, mutta aika ärhäkkä ajatus, niin ohjatkaa se tänne meille. Toisaalta ei se ehkä niin kovin ainutlaatuinen tai edes reipas ollut, joten jos sitä ei saa kiinni pienellä vaivalla, niin menkööt menojaan.

Eli nyt joudumme nyhjäämään ihan tyhjästä tämän päivän blogimme tekstin. Vaatteet sentään valitsimme jo hyvissä ajoin. Pirjo jatkoi kuvattomien puseroiden linjaa eli halusi näyttää, että meiltä löytyy toinenkin paita, jossa ei ole aplikaatiota. Tästä asusta ei oikein tiedä, onko kyseessä yöpuku vai oloasu, mutta mukava tämä on molemmissa käytöissä. Pirjo kokeili tänään, ja oli vallan tyytyväinen olemiseen ja päivätorkutteluun. Purjo puolestaan halusi liivihameen ja siihen vyötärölle vyön. Joko todellisuus tai kuva vääristää värejä, sillä IRL eli tosielämässä tuo vyö on ihan samaa turkoosia kuin liivihameen kuviotkin. Kuvassa se muuttui paljon vaaleammaksi. Kummallista.

Muutama päivä sitten kirjoitimme päiväkotilapsista, jotka kipittivät kävelysauvoja viuhutellen lumisella jalkakäytävällä. Talvi on tuonut mukanaan sauvakävelijät myös marketteihin ja kauppakeskuksiin. He ovat yleensä seniorikansalaisia eli harmaita panttereita tai ikääntyneitä ilveksiä, ihan miten tahansa. Valitettavasti heistä suurin osa ei ymmärrä, että kainalossa vaakatasossa nököttävät sauvakävelysauvat toimivat pahimmillaan tylsän miekan tavoin eli listivät väärällä korkeudella käveleviä varsin tehokkaasti. Varokaa siis vilkkaasti liikehtiviä kauppakeskuskuntoilijoita, jotka voivat hetkenä minä hyvänsä asetella kävelysauvat lepoasentoon. Silloin kannattaa pysytellä ainakin viiden metrin etäisyydellä, jos ei halua mustelmia.

Lepovuorossa olevat kävelysauvat tukkivat hyvin tehokkaasti jopa marketin käytävän. Asettelemalla kärrynsä hieman viistoon suhteessa hyllyihin ja virittämällä sauvat siihen päälle saa erittäin hyvin estettyä muilta pääsyn haluamalleen alueelle. Emme tosin ymmärrä, miksi kukaan vartioi tuolla tavalla mustasukkaisesti murohyllyä, mutta koska sen omin silmin näimme, niin totta se on. Ei kai missään muroissa ole jotain keräilyjuttua, jota varten kauppakuntoilija asetti muille esteet ja ryhtyi penkomaan koodeja?

Eniten näissä sisätiloissa kepit kädessä veuhtovissa meitä harmittaa se, miten huolettomasti he voivat tökkiä niillä harrastusvälineillään muiden kansalaisten jalkoja. Pankin jonossa (jonotimme ulkomaanrahaa, tämä tiedoksi kaikille niille, jotka olisivat ehdottaneet nettipankin käyttämistä) jouduimme sanomaan takanamme seisovalle nilkkojentökkijälle, että emme liiku yhtään sen ripeämmin eteenpäin, vaikka hän antaisi meille sata raipaniskua. Saimme vastaukseksi mulkaisun. Purjo tosin epäili, että takanamme seisova mummeli oli oikeasti piparkakkutalossa asuva paha noita, joka Hannun ja Kertun sijaan kokeili jalkojamme, josko olemme tarpeeksi tuhdissa kunnossa paistettaviksi. Pois se meistä! Mutta jos se mummeli vielä kerran lähestyy meitä, niin ehkä me harkitsemme uunin lämmittämistä.