Täällä on kuulkaa tapahtunut kamalia! Meidän rantamökkiimme on murtauduttu voimakeinoja käyttäen aineellisia vaurioita kaihtamatta ja kaikesta päätellen niitä täysin tahallisesti aiheuttaen. Huiskista vaan on isketty saunakamarin ovesta lasi pirstaleiksi ja tunkeuduttu sisään alhaiselle ryöstöretkelle. Siinä sivussa on tömäytetty palasiksi pari muutakin ikkunaa ja kaiken huipuksi jätetty lähtötohinoissa ovi raolleen, joten nyt on lunta ja lasinsirpaleita niin kuistin puolella kuin sisälläkin. Todistevalokuvat ovat tuolla alempana.

Mökin kuistilta johtavat askelten jäljet jäälle ja moottorikelkkareitille, joten laskimme yhteen yksi ynnä yksi ja tulimme siihen  tulokseen, että paikalla on käynyt noin kolme kappaletta ei kovin isokenkäisiä tihutyöläistä. Heillä on nähtävästi ollut varsin ruhtinaallisesti aikaa tehdä pahojaan, koska ovat talloneet oikein näyttävän polun jäältä kaislikon halki mökkirantaan. Yli 50 vuotta on tupanen saanut olla ihan rauhassa kaikelta pahalta, ja nyt piti jonkun rantarosvon sinne tunkeutua. Ei ole sitten niin mitään laitaa moisessa käytöksessä ja pahanteossa.

Onnena onnettomuudessa on se, että siellä ei ole ollut sitten niin yhtään mitään mukavaa ryöstettävää. Ei arvotauluja, kultakoruja, kassakaapillista seteleitä tai edes taulutelevisiota. Talveksi oli mökkiin jätetty muutama tuoli, pari unohtunutta pesuvatia, pahnavoitunut harja ja puolikas talouspyyherulla. Niissä ei ihmeemmin ryöstämistä ole, joten viekkaalle varkaalle jäi saaliiksi vain pahan mielen aiheuttaminen meille. Mahtoi örveltävä rosvojoukko olla allapäin huomatessaan, että ryöstösaalis jäi pienemmäksi kuin vähäiseksi. Toivottavasti saivat edes syvän ja helposti tulehtuvan haavan jostain lasinpalasesta.

Koko pesuhuoneen lattia on lasinsirpaleissa, ja niitä on lennähtänyt seuraavaan huoneeseen eli eteiseen asti ja jopa saunan puolelle. Raollaan olleesta ovesta oli sisään satanut lunta ja pujahtanut tuulen myötä syksyllä kuistille pudonneita lehtiä. Sotku on hirmuinen! Emme tehneet sille yhtään mitään vaan laitoimme oven kiinni ja kipitimme hirmuisella kiiruksella kotiin tekemään ilmiantoa ja vannomaan pyhää vihaa kaikkia saunamökinrikkojia kohtaan. Sitä vihaa ja kiukkua pihisemme vieläkin.

Kuvassa meillä on mukana ilmakivääri, jonka kiikaritähtäin kiinnostaa Pirjoa kovasti. Nyt on aika ottaa kovat otteet käyttöön täälläkin eli aloittaa aktiivinen tarkkailutoiminta, jotta mökkiryöstely ei toistu. Vielä kun keksisimme, miten saamme tämän kiikarin pyssystä irti, niin voisimme aloittaa tehoiskumme tähyämällä riittävän kaukaiselta etäisyydeltä mahdollista liikehdintää rannassa. Ilmakiväärille meillä ei ole käyttöä, sillä sen lataaminen ei sovi  voimillemme ollenkaan.

Vaatepuolella meillä on pehmoista ja söpöä, mikä mielestämme onkin varsin mukava kontrasti sekä äkeälle mielellemme että tälle ilma-aseelle. Purjon asu on joustofroteeta, joka on retromaisuudessaan jälleen kerran muodikasta. Pirjo luottaa pinkkiin ja on aivan varma, että jos meillä olisi ollut 101 dalmatialaista, ei yksiköön ryöstäjä olisi uskaltanut tulla saalistamaan saunaharjoja.