Vakavamielisenä ohjeena kerromme nyt, että uimahallissa käydessä ei kannata ohimennen ujuttautua kirjakaupan ovesta sisään. Sitä saattaa vaikka tehdä herätysostoksen. Me olemme jo pitkään harkinneet lintukirjan hankkimista, ja tänään sitten päädyimme sellaisen kassatoimenhaltijan luokse kiikuttamaan. Emme ole varsinaisesti kiinnostuneita siivekkäiden olioiden ääntelystä tai siipipeilien väreistä, joten Heli Laaksosen "Peippo vei" on meille onnen omiaan. Suosittelemme lämpimästi kaikille niille,  joiden mielestä lintuihin ei tarvitse suhtautua ornitologisesti bongaillen. Ja kaikille meille, joiden mielestä lintubongarit ovat suunnilleen yhtä tarpeellisia yksittäispakatut voileipäkeksit. (Paitsi että Heli Laaksonen ei kirjoita sanaakaan bongareista, vaikka räähkästä on yksi kokonainen runo laadittu.)

Meillä on kuvassa melkein samanlaiset uimapuvut, sillä ompelijaamme asettui fordilainen tehokkuuteen perustuva liukuhihna-ajattelu. Hän päätteli, että samalla sitä tekee kaksi tai vaikka kaksitoista uimapukua kuin yhdenkin. Valitettavasti ompelijamme hihnalla ei ole töissä ketään muuta kuin hän, joten sarjatuotanto jäi hieman heppoiseksi. Kokeiluna se oli kuitenkin vallan hauskaa, sillä tavallisesti ompelijamme laatii työjärjestyksensä tunnepohjalta rullalankojen värin mukaan. Nyt hän joutui edes hetken olemaan järjestelmällinen, mistä tosin ei seurannut oikein mitään hyvää. Me olisimme halunneet Hello Kitty -uimapuvut, mutta kuulemma Minni Hiiri on  yhtä hyvä uimaan.

Me osaamme jo uida käsipohjaa ja ihan vähän myös vesikirppua. Vesikirpussa yritetään pysyä pinnalla hurjasti räpiköiden. Siinä me olemme omasta mielestämme koko uimahallin parhaita pikkukirppuja, vaikka uimamaisteritutkinnossa ei valitettavasti koko tyyliä tunneta. Jos voi olla sekauinti, voi vallan hyvin olla myös vesikirppu!