Kello on jo niin paljon, että meidän pitäisi olla nukkumassa. Siksi laitoimme kuvaankin yömekot. Ensikatsomalta ne ovat samanlaisia, mutta tarkastelkaapa helmaa oikein kaikessa rauhassa niin huomaatte, että Purjon mekon on helmassa koristelommel eli tuollainen soma pallokaarikuvio.

Tänään ajattelimme jupista ja marista ja osoittaa syvää närkästystä. Vaikka yleensä olemme mitä mukavimpia nukkeja, hymyilemme iloisesti vähän sinne ja tänne, niin ainakin yksi heikko kohta meillä on. Se on ruokakaupassa käyttäytyminen ja niiden ostoskärryjen kanssa liikkuminen eritoten.

Toivoisimme, että sinne kärryparkkeihin laitettaisiin isoja kylttejä, joissa neuvottaisiin toimimaan kaupassa oikealla tavalla. Tekstiä voisi olla vaikka siitä, että kärryjen kanssa kuljetaan ripeästi mutta ei sentään juoksemalla, eikä kärryjä jätetä kulkureiteille eikä missään nimessä, koskaan, ikinä niiden kanssa liikuta siten, että yksi lykkii ja toinen kävelee vieressä roikkuen kärryjen sivussa. Jostain syystä noin keski-ikäisillä pariskunnilla kun on huonona tapana kulkea oikein laajassa muodostelmassa jalkoja laahaten ja siten estäen ripeämpien ostajien kulkua hyllyltä toiselle.

Tänään me seurasimme oikein varta vasten toimintaa suuressa automarketissa. Pariskuntien työnjako näytti selvältä, eli miehet saivat ohjata ostoskärryjä, mutta naiset pitivät tiukasti kiinni kärryjen sivusta aivan kuin peläten, että otteen irrottaminen merkitsisi ostosten ja miehen menettämistä ikiajoiksi. Emme ole aivan varmoja, kumpi menetys kirpaisisi enemmän. Tuollainen kärry-pariskunta -kokonaisuus voi pahimmillaan viedä tilaa jopa 2.6 metriä eli se vastaa keskikokoista traktoria. Tällöin tosin pariskunta siirtää kärryjä kumpikin omasta sivustaan kiinni pitäen (tämäkin on muuten nähty, muistuttaa vahvasti hyökkäysvaunua).

Pitää olla pieni ja vikkelä, että moisen läheisripustautumista harrastavan kaksikon ohi pääsee pujahtamaan. Vaikeusaste lisääntyy huomattavasti, kun pariskunta kohtaa vertaisryhmään kuuluvan vastinparin eli työkaverin, naapurin, serkun tai henkilääkärin puolisoineen. Silloin syntynyt nelikko kykenee halutessaan tukkimaan kokonaisen käytävän asettautumalla meritähteä muistuttavaan muodostelmaan vaihtamaan hetkeksi kuulumisia. Koska he ovat keski-ikäisiä ja koska he ovat pariskuntia, ei heillä ole mitään velvollisuutta väistää muita tai siirtyä sivummalle. Kaupassa voitaisiin tällaisten rupattelutuokioiden aikana kuuluttaa kaikille, että "hyvät asiakkaat, tukos eineskäytävällä lähellä maitokaappia, suosittelemme toistaiseksi kiertämään  ravintorasvojen luokse juustokäytävän kautta".

Yleensä ruokakaupoissa voi nykyisin ottaa ostoksensa hyllyistä puhumatta ja pukahtamatta, mutta likiroikuntaa harjoittavat eivät tyydy näin yksinkertaisiin ratkaisuihin. Jos kaupassa on mikä tahansa irtotavaratiski, kokoontuvat nämä pariskunnat sinne miettimään ostoksia. Luitte aivan oikein: etukäteen he eivät ole päätään vaivanneet sillä, syötäisiinkö illalla lohta vai silakkaa. Vasta kun avulias myyjä kysyy, että "mitä saisi olla?", alkaa armoton pohdinta. Mitäpä sitä tosiaan tänään otettaisiin, että makrilliako vai sittenkin savusiikaa. Kalat tai lihat tai salaatit käydään yksi kerrallaan läpi, kysellään ja kummastellaan, kerrotaan hauskoja juttuja ja päädytään lopulta siihen, että ostetaankin tällä kertaa kolme muikkua. Yksittäispakattuina. Ja muut kalanhimoiset odottavat vuoroaan, vaihtavat tuskastuneina jalkaa ja yrittävät väistellä niitä uusia kaksikkoja, jotka kärryissä roikkuen paikalle porhaltavat. Kun myyjä sitten kyselee, kenellä on vuoro, nostaa vasta paikalle saapuneen pariskunnan mies rivakasti kätensä ja ilmoittaa, että täälläpä täällä. Jos joku uskaltaa olla eri mieltä, saa hän kuulla kunniansa. Että hänkö muka etuilisi?

Me kestäisimme mieluummin vaikka sata autokärryä päristävine parivuotiaine kuljettajineen kuin näitä ostoksilla toisissaan ja kärryissä roikkuvia aikuisia. Jos tunsit piston sydämessäsi niin mieti, onko ihan varmasti pakko työntää niitä ostoskärryjä kahdestaan vai olisiko se (yleensä mies) riittävän täyspäinen ihan yksinään suoriutumaan tästä tehtävästä pariskunnan toisen puolikkaan keskittyessä keräämään tavaroita hyllyistä. Jos ajatus tuntuu ihan mahdottomalta, niin voisihan jättää sen miehen kaupan pihalle työntämään tyhjiä kärryjä edestakaisin, vähän niin kuin kuivaharjoittelemaan ennen siirtymistä vaativampaan maastoon eli sisätiloihin. Jonain päivänä joku näppärä virkamies tässä erilaisten passien ja lupakorttien luvatussa maassa vielä keksii ratkaisun koko pulmaan eli lykkimiskortin, jonka suorittanut on oikeutettu tarttumaan ostoskärryjen aisaan.