Koko maailma on täynnä mustikoita (tai ainakin Sulkava, toimituksen huomautus), joten mekin päätimme kantaa kortemme kekoon tai ainakin muutaman marjan muovikippoon. Esittelemme tässä päivän saalistamme, joka tosin ei tarkasti ottaen ole kokonaisen päivän vaan muutaman tunnin aikaansaannos. Tai siis jos ollaan rehellisiä, niin viivyimme metsässä ehkä melkein hieman yli tunnin, joka tosin tuntui hyvin pitkältä ajalta tässä helteessä. Mutta ihan oikeasti uskoimme, että olimme siellä yli viisi tuntia, sen verran nälkäisiksi tulimme.

Me kuulumme siihen mustikanpoimijakoulukuntaan, joka konkreettisesti poimii sormet sinisinä ja saa aikaan kohtalaisen vähäroskaisen lopputuloksen. Poimimisasentomme on mahdollisimman hankala eli toinen polvi maahan ja kaksin käsin varvikon kimppuun. Jos sammal on märkää, kastuvat housut hullunkurisesti pohkeitten kohdalta. Tässä manuaalipoiminnassa keruuastia täyttyy harmillisen hitaasti, mutta toisaalta jokaiseen marjaan saa henkilökohtaisen kosketuksen ennen kuin se asettuu sievästi lajitoveriensa vierelle odottamaan pääsyä säilöntäpurkkiin.

Toinen koulukunta käyttää poimimisessa erilaisia apuvälineitä. Osa kauhoo marjamättäitä lyhytvartisella poimurilla, osa on hankkinut varrellisen mallin voidakseen suoraselkäisenä vaellella korpimaita edestakaisin. Valitettavasti poimurin käyttö on tekniikkalaji, emmekä me ole koskaan vaivautuneet sitä kunnolla oppimaan. Siksi ääneen paheksumme syvästi moista huolimatonta keruutapaa, vaikka mielessämme olemme hurjan kateellisia niille, jotka parissa tunnissa huitaisevat ämpärinsä täyteen.

Jostain syystä parhaat marjamaat ovat aina jonkun mökin pihapiirissä. Siltä ainakin alkaa tuntua, kun tutkailee liikennettä lähitienoolla. Vaikka umpikorpea olisi muutaman kilometrin päässä silmänkantamattomiin, eivät sinne uskaltaudu kuin paikalliset asukkaat. Mökkiläiset pakkautuvat autoihinsa ja ajavat jonkun toisen mökkitielle, jättävät autonsa pientareelle niin, että siitä ei pääse ohi kuin polkupyörällä ja hyökkäävät puuvajan taakse mustikoita rohmuamaan. Sieltä he sitten kuuluvasti kailottavat, että "ei olla kenenkään pihassa, ihan sitä saa jokamies marjastaa täällä tontin ulkopuolella". Samaan aikaan heidän oman mökkinsä nurkalla kerää marjoja joku toinen samanmoinen, joka uskaltaa olla luonnon helmassa vain näköetäisyydellä omasta autostaan.

Me olemme nyt poistaneet keräämistämme marjoista ne kaksi roskaa, jotka sinne sekaan olivat pujahtaneet ja harkitsemme joko uimista tai leipomista. Tällä säällä uiminen vetää pitemmän korren. Tällä kertaa molempien trikoouikkareihin on aplikoitu piirroshahmo eli Pirjolle Nalle Puh ja Purjolle Mansikka Marja.