Me olemme kerrankin pukeutuneet oikein eli kunnon sadevarusteisiin. Asu on periaatteessa samanlainen, mutta Purjo otti sydvestin ja Pirjo laittoi päähänsä hupun. Nämä viitat ja sadehousut, joita tosin ei näy kuin pikkiriikkisen, ovat ihan oikeaa sadeasukangasta ja ne on vuoritettu muumikuvioisella puuvillalla. Jos nyt sattuisi satamaan, meiltä kastuisivat vain sukat.

Olemme viettäneet kohta melkein kokonaisen viikon näytteillä kuin eläintarhan tiikerit. Olemme asettautuneet ihan uuteen arkkitehdin suunnittelemaan tilaan viettämään aikaamme ja joskus jopa kirjoittelemaan näitä blogejamme. Valitettavasti siellä meidän keskittymistämme häiritsemässä kuljeskelee hämmentäviä määriä ihmisiä, jotka ovat varta vasten tulleet tutustumaan kyseiseen taloon. Heistä on perin kummallista, että siellä on väkeä tekemässä ihan niitä asioita, joita varten se talo on suunniteltu. Meillä on ajoittain olo kuin apinoilla: katsokaa, täällä joku istuu ja käyttää tietokonetta. Ihan kuin toteuttaisimme jotain atavistista halua ja nyppisimme toisistamme ötököitä kuin paviaanit sen sijaan että luemme pitkiä tekstejä ja yritämme näyttää fiksuilta. Eikö olekin yllättävää, että kun joku on miettinyt valmiiksi huoneen, jossa on tarkoitus istuskella ja tuijotella näyttöä, niin sitten siellä tehdään juuri sitä eikä esimerkiksi sahailla vanerista aihioita tai ommella trikoopaitoja.

Olemme suunnitelleet, että vähitellen alamme ihan omatoimisesti esitellä itseämme ja tekemisiämme kaikille uteliaille, jotka kohtalaisen häpeilemättä asettuvat selkämme taakse seuraamaan, mitä olemme tekemässä. Aiomme väittää kirjoittavamme mestariteosta, varsinaista sukutrilogiaa, jossa pääosassa seikkailevat yllättäen Pirjo, Purjo ja kauan kadoksissa ollut veljemme Pörje. Hän tosin pääsee mukaan vasta kolmannen osan viimeisillä sivuilla, sillä hän puhuu ruotsia, emmekä me ymmärrä sitä. On hankala ottaa kirjaan mukaan päähenkilö, joka puhuu eri kieltä kuin muut. Joudumme varmaan palkkaamaan kääntäjän, joka kerto meille, mitä Pörje kirjassa meille sanoo.

Toisaalta voisimme huijata ympärillä parveilevia tutustujia väittämällä tekevämme hyvin salaisia etätöitä, joita ei muiden sovi nähdä. Tosin se saattaisi aiheuttaa sen, että kurkkijat ja urkkijat aikaisempaa innokkaammin yrittäisivät nähdä, millä sivustoilla liikumme ja mitä papereita olemme kasanneet ympärillemme. Ehkä ei ole asiallista siinä kaikkien keskellä pälyillä ympäriinsä väittäen, että etsii pomminteko-ohjeita?

Ja milloin eivät keskittymistämme häiritse erilaiset retkueet, voi yrittää olla häiriintymättä naapuripöytien tapahtumista. Hiljaiseksi mainostetussa tilassa on koettu sekin, miten ikäihminen etsii ihan omatoimisesti youtubesta haluamansa musiikkiklipin ja käynnistää sen ymmärtämättä, että ämyrit ovat täysillä. Hirmuisen metelimusiikin täyttäessä huoneen ottaa ikäihminen laukkunsa ja poistuu paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Me muut katsoimme hetken toisiamme kuin huonoissa kotivideoissa ennen kuin ryntäsimme yhdessä hiljentämään melumasiinaa.