Photobucket

Kuka saa kirahvin mahtumaan suklaamunan sisään? No tietysti insinööri! Katsokaa vaikka kuvasta, siinä on mallina muovinen kotelo ja sieltä puikahtaneet kirahvi ja strutsi. Vain insinööri voi olla niin kekseliäs, että saa moiset yllätykset mahtumaan noin pieneen tilaan. Hyvin uskomatonta, mutta samalla hyvin totta.

Jossain on joku insinööritoimisto, joka on saanut ison tilauksen suklaamunatehtaalta. Tehtävänä on ideoida ja innovoida ainakin sata erilaista muovinpalasista koottavaa lelua, joiden täytyy mahtua tavallisen suklaamunan sisään. Siinä sitä sitten ylitöinä istutaan ja mietitään, mitä kaikkea sinne muosikuoreen voisi piilottaa, miten sen yllätyksen voisi koota ja millä tavalla osaset muovista puristaa. Sormet ovat koetuksella, kun prototyyppejä kootaan ja kokeillaan.

Me uskomme vahvasti, että näiden pitkäraajaisten eläinten suunnittelija sai pomoltaan vähintäänkin papukaijamerkin hyvästä keksinnöstä. Toiset pohtivat kaikenlaista pientä ja hankalasti koottavaa, mutta joku nakkisorminen vastarannankiiski päätti, että ei jää tuhraamaan minimaalisten palasten kanssa vaan miettii jotain ihan erilaista. Siten syntyivät pitkäkaulainen kirahvi ja sorjasäärinen strutsi, joiden jalat on taiteltu ohuesta joustavasta levystä. Nämä ovat siitä mukavia, että eivät ihan ensimmäisinä katoa imurin pohjattomaan pölypussiin.

Mekin olemme olleet hyvin kekseliäitä. Olemme pohtineet kaikenlaisia ilkeitä asioita luoksemme muuttaneiden hiirten pään menoksi (ja nyt tarkoitamme ihan konkreettista pään menettämistä). Vierailijoita ei ole noin vuorokauteen näkynyt, mutta rapina seinässä kertoo, että emme ole yksin. Kaikki mahdolliset ja muutama mahdoton rakonen on tukittu cd-levyjen koteloilla, joita ei vahvahampainenkaan hiirulainen saa narskutettua murusiksi ja vieraanvaraisuutemme osoitukseksi hankimme kaupasta hiiribaarin. Tarjoilu olisi siis valmiina, kunhan kutsumattomat kuokkijat saapuvat.

Uteliaille tiedoksi, että nuo muovikotelot ovat käytössä siksi, että ne saa kätevästi ujutettua niihin kapeisiin rakosiin, joista hiiret teoriassa voisivat huoneisiin pujahtaa. Voihan olla, että jalkalistan alla on meidän mielestämme pienoinen rakonen, mutta hiiren mielestä se on varsin antoisa sisääntulo-onkalo. Läpinäkyvä muovikansi on huomaamaton eikä häiritse esteettistä silmää ja sen voi hyvin poistaa siinä vaiheessa, kun meille on selvinnyt, missä se hiirien oviaukko oikein on. Jostain sen yhden nyt jo edesmenneen yksilön piti tänne kaivautua, emmekä jätä taistelua sikseen ennen kuin olemme voittaneet.

Pirjo päätti lisäksi pelotella hiiriä ottamalla Hello Kitty -aplikaatiolla somistetun puseron. Kittyhän on kissa ja siksi hyvin vaarallinen. Paidoissa meillä on raitaa, mutta housuissa vaihteeksi palloja ja kukkia.