Photobucket

Me olemme saaneet verkostoitumispostia. Maria otti yhteyttä ja ehdotti, että kokoaisimme blogiemme voiman ja liittyisimme yhteen suonikohjujen avulla. Tai siis että me linkittäisimme Marian blogin omaamme ja hän tekisi meille saman asian, koska meitä ja todennäköisesti siis myös lukijoitamme yhdistää yksi asia: suonikohjut.

Hämmennyimme täysin. Emme millään muistaneet, koska olisimme blogissamme puuttuneet tähän terveydellisesti salakavalaan asiaan. Meidän säihkysäärissämme ei ole pullistelevista verisuonista tietoakaan eikä pinnan alla todennäköisesti lymyä mitään syviä laskimotukkotukoksia. Miksi ihmeessä olisimme paneutuneet suonikohjujen ihmeelliseen maailmaan kaiken kummastelun ja lystinpidon keskellä? Tulimme siihen tulokseen, että Marian aihepiiristä kiinnostuneet lukijat tuskin ovat kiinnostuneita meistä ja päinvastoin, joten päätimme jättää linkittämisen sikseen.

Meillä on oma pieni vankka lukijakuntamme, joka koostuu pääosin sukulaisista. Tai niin me olemme aina kuvitelleet, kunnes katsoimme tilastoa  viime vuodelta. Ei, meillä ei tiettävästi ole ketään läheisiä Kiinassa, Argentiinassa tai Belgiassa eikä etenkään maassa, joka näkyy tuolla tilastoissamme nimellä Tuntematon. Silti kaikista noista paikoista ja monesta muusta on sivuillamme vierailtu. Tosin ne kiinalaiset kävivät vain kokeilemassa, onnistuvatko lähettelemään epämukavia viestejä eli murtamaan kommentoinnin salauksen, heitä ei siis oikeastaan lasketa lukijoiksi vaan ehkä enemmänkin kokijoiksi. Hakusanalista on melkein yhtä kirjava kuin yhteydenottomaatkin eli kaikenlaista on sivuiltamme etsitty teurastamosta postinjakajan autoon. Joka tapauksessa yksikään ei ole löytänyt meitä kaivatessaan innolla tietoa suonikohjuista.

Ei, me emme muista Marian blogin nimeä, joten emme voi auttaa teitä kaikkia  laiskojen alaraajalaskimoläppien kurittamia, jotka eksyitte sivuillemme. Sitä paitsi me emme oikein luota häneen, koska hän yhteydenotossaan oli sitä mieltä, että blogissamme on mukavasti asiatietoa aiheesta. Ei nimittäin ole! Pyrimme pitäytymään mahdollisimman kaukana asioista ja asiallisuudesta, koska epäilemme, että ne voivat aiheuttaa ryppyjä tai näppylöitä hieman sen mukaan, millä päällä satumme olemaan. Voisimme toki jakaa kaikenlaisia hyviä vinkkejä  terveyteen ja sairauteen liittyen, mutta pelkäämme, että niistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Verkottuminen sinänsä on erinomaisen suositeltava asia, paitsi jos sattuu olemaan ahven tai hauki tai muu sellainen kalaeläin, jolla on taipumus sotkeutua pyydyksiin kesken uintiretken. Silti me emme tästä eteenpäinkään aio linkitellä sivuillemme mitä sattuu vain siksi, että siten ehkä saisi lisää lukijoita. Me panostamme ensin laatuun ja vasta sitten määrään, myös lukijoissamme. Toisaalta vaatteissa ajattelemme niin päin, että paljon on enemmän eikä mikään oikeastaan riitä.

Photobucket 

Meillä on mukavat pehmoiset punaiset kylpytakit, joiden kangas on ostettu Huutonetistä ison paketin mukana. Kuvauksen mukaan yksi kankaista oli perhoskuvioista froteeta.  Pirjolla on kylpytakki, johon osui se ainoa perhonen eli tämän enempää niitä ei ollut. Melkein ajattelimme, että huijausta, mutta toisaalta perhoskuvioiseen riittää yksi ainoa liitelijä.

Photobucket

Purjon kylpytakki on saman kankaan toisesta reunastaja näyttää melkein japanilaiselta kimonolta hentoine oksakuvioineen. Tai no kerrotaan nyt koko juttu: ei se oikeastaan ollut mitään kangasta sanan perinteisessä merkityksessä vaan käyttämätön froteepyyhe, josta oli leikattu suunnilleen kestovaipan mallinen kuvio yhdestä reunasta ja loput laitettu myyntiin. Vaikka emme mitään alan asiantuntijoita olekaan niin sen verran ymmärrämme, että tällainen painettu samettipintainen frotee ei ehkä ole kaikkein parasta kestovaippamateriaalia, joten ei ihme, että kankaaloppu päätyi meille ja paljon parempaan käyttöön.