SS107770

Me olemme tässä kaikessa hiljaisuudessa aloittaneet kesätyöt tai oikeastaan palkattoman työharjoittelun. Emme ole erityisemmin halunneet siitä haloota nostaa, koska kyseessä on ainakin aluksi vain parin viikon mittainen pesti. Tavoillemme uskollisina olemme jälleen toimistoympäristössä kuten aikoinaan TET-harjoittelussakin. Tällä kertaa olemme äärivaarallisissa agenttitehtävissä, joihin meillä tuntuu olevan suorastaan luontaisia taipumuksia. Siksi lymyilemme näin aluksi viherkasvin varjossa yrittäen vaikuttaa siltä kuin kuuluisimme peruskalustoon. Me nimittäin emme oikein saisi näkyä tai kuulua, koska työmme on äärimmäisen salainen valtion tuottavuusohjelmaan liittyvä projekti. Emme valitettavasti saa kertoa tästä sen enempää, mutta voimme vakuuttaa, että kymmenet ellei sadat toimikunnat ja työryhmät ovat istuneet tuntitolkulla asian tiimoilta viinerikahvilla ja munkkipossupalavereissa, joten ymmärrätte jo siitä asian tärkeyden.

Olemme aloittaneet työmme perehdytyksellä, joka on tosin täydellisen olematonta, kuten kesätöissä niin usein muutenkin on. Tiedämme, koska täytyy tulla töihin ja koska pitää lähteä pois, mutta siinä välillä olevien tuntien kuluttaminen on vielä hieman epäselvää. Olemme miettineet, että jos aamukahvilla istuisi tunnin ja iltapäivällä vastaavan tovin, niin tätä epämääräistä ja hankalaa työaikaa olisi vastaavasti vähemmän. Silloin emme joutuisi vaarallisiin peitetehtäviin kuin muutaman minuutin verran ennen ja jälkeen lounaan, ja silloinkin voimme piiloutua kahvinkeittimen taakse.

Ensimmäinen tehtävämme on ollut hankkia käsiimme salaisia ja vielä salaisempia muistioita. Etsimme niistä kätkettyjä merkityksiä ja muuten vain arveluttavaa materiaalia. Sen vähän ajan, mikä kaikkien lakisääteisten ja säätämättömien taukojen välille on tänään jäänyt, olemmekin käyttäneet miettien tilaratkaisuja, sillä silmiimme osui sotkupapereiden alle haudattu avokonttorimuistio. Sen ansiosta tiedämme nyt, että toimistotiloissa ulkovaatteita varten laskettu mitoitus on 15 cm/henkilö tai että yhtä wc-tilaa kohti on olemassa 15 laskennallista käyttäjää. Todennäköisesti kukaan ei ole koskaan laskenut näitä mitoituksia mitenkään, vaan joku suunnittelija on ihastunut lukuun 15 ja käyttää sitä kaikkialla. Tai sitten kyseessä on meille vakoilijoille äärettömän tärkeä salausviesti, jonka avulla tiedämme, että tekstistä pitää poimia joka 15. sana, jolloin muodostuu se muistion todellinen merkitys.

Lisäksi opimme, että avokonttorissa melu on asennekysymys. Jos työpisteen vieressä on sohvaryhmä tai siis hienosti ilmaistuna pikapalaveritila, selviää sen tuottamista ongelmista kuulosuojaimilla. Vanhaan aikaan saattoi laittaa työhuoneensa oven kiinni, mutta nykyisin on kaiveltava laatikosta Peltorit ja jatkettava työntekoa, vaikka vieressä olisi 20 hengen meluisa vaalitilaisuus. 

Tosin kuulosuojaimet päässä ei kuule puhelimensa ääntä, mikä toisaalta on vain hyvä asia, koska puhelua ei saa enää puhua omassa työpisteessä vaan ainoastaan vetäytymistiloissa. Joka kerta saadessaan puhelun pitää siis irrottaa kuulosuojaimet korvilta, ilmoittaa soittajalle kohteliaasti "hetkinen", kipittää vetäytymistilaan eli suljettuun koppiin ja puhua asia vasta siellä. Jos on niin ikävästi, että asia liittyy työpöydälle juuri kasaantuneisiin papereihin, ei auta muu kuin keskeyttää puhelu, rynnätä hakemaan papereita ja palata takaisin. Samaan aikaan siinä työpisteen viereisessä pikapalaveritilassa saa löpistä niin paljon kuin sielu sietää, mutta puhelimenkäyttö muiden haitaksi on kielletty.

Täytyy myöntää, että näissä agenttihommissa sivistyy enemmän kuin kerhossa. Ainoa hankaluus on se, että joudumme toimimaan täydellisen salassa eli näkymättömissä. Miettikääpä vähän, miten tulee onnistumaan valokuvien ottaminen meistä siten, ettei kukaan noin sadasta työntekijästä sitä huomaa. Nytkin piti ottaa yksi kuva meistä väijymässä muita ja tähän loppuun toinen otos, jossa näkyvät mekkomme. Pirjolla on vintagekukkaraitaa ja Purjolla yhdistelmä raidallista ja kukallista trikoota. Tuossa välissä on todennäköisesti myrkkymalja.

SS107767