Agenttitarinamme on päättymässä eli siirrymme vähitellen vakoilutehtävistä takaisin ankeaan kotiarkeen. Sitä ennen olemme joutuneet mukaan uskomattomiin tapahtumasarjoihin, joista aikaisemmin emme onneksi osanneet edes nähdä unta.

Ensimmäinen esimerkkimme on täältä wc-tiloista, joissa on kirjallinen ohje pyttytoimintojen jälkihuoltoa varten. Erityisesti meitä kiehtoo tuo ohjeen loppu, jonka mukaan "pöntön vieressä on harja, jos pönttö sitä vaatii". Vietimme muutamankin hetken odotellen, josko pytty esittäisi erityisiä vaatimuksia, mutta mitään ei kuulunut, ei edes hiljaista korahtelua. Ehkä pönttö oli tänään jo syönyt riittävästi harjoja, koska se ei niitä yhtään enempää kaivannut.

Toinen  esimerkkimme eli otsikossakin viitattu rikoksen polku on paikka, jonne eksyimme tahtomattamme. Tarkempi määritelmä voisi olla luvaton käyttöönotto tai näpistys, riippuu nyt ihan siitä, miten vakavaksi tekojemme seuraukset lopulta osoittautuvat. Vankilaan emme pääse, sillä olemme tehneet tekomme hyvässä tarkoituksessa ja itsellemme vain pienehköä erityisetua tavoitellen.

Kerroimme viimeksi, miten monitoimilaitteet ovat ottaneet vallan toimistossa ja toisaalta samaan aikaan tulosteita läheteltiin maan ääriin asti. Sama tuska on jatkunut edelleen, mutta nyt siihen on saatu aivan uusia vivahteita. Kaikki sai alkunsa uudesta, hienosta, itsenäisestä monitoimitulostimesta, jonka piti olla niin fiksu, että se itsekseen tilailee mustekasetteja ja huoltomiehiä silloin, kun siihen on tarvetta. Tähän asti huoltomies on kutsuttu puhelimitse aina silloin, kun on kaivattu hyvää seuraa tai saatu arkkikaupalla paperia piiloutumaan kopiokoneen syövereihin. Uusi kone saapui suuren tohinan ja ennakkomainonnan myötä, sen käytöstä järjestettiin oikein koulutustuokio ja meidän ymmärryksemme mukaan keskuuteemme oli saapunut ikuisesti toimiva ja jopa meidän virheemme korjaava yhdistetty printteri-kopiokone-faxi ja ties mitä muuta.

Onnea ja iloa ei kestänyt edes viikkoa. Tänä aamuna ihmemasiina ilmoitti, ettei aio jatkaa yhteistyötä vaan vaikenee totaalisesti. Saamamme opin mukaan näyttöön piti ilmaantua koneen tuohtumuksen syy ja korjausohjeet, mutta vielä mitä. Ruudulla luki, että tilaa mustekasetti, mutta älä ihmeessä vaihda sitä, tai tapahtuu kamalia. Syynä ei siis voinut olla värin loppuminen.

Lukuisat henkilöt kävivät kokeilemassa onneaan kuin siinä vanhassa sadussa, jossa kuningas lupasi tyttärensä sille, joka selviää mahdottomista tehtävistä. Ja aivan kuten sadussakin, ensin paikalle päätyivät ne, joiden onnistumistodennäköisyys oli suurin. He eivät saaneet masiinasta irti muuta kuin tiedon hukkavärisäiliön täyttymisestä. Ongelma olikin nyt se, että tämä fiksu itse itsensä hoiteleva kone oli vasta tilannut moisen vaihtopalikan, joten edessä olisi muutaman päivän odotus. Siellä väki seisoi monitoimilaitteen luona päivitellen ja käsiään levitellen kuin omituisessa uskonnollisessa palvontamenossa.

Sellaiseen meillä ei ollut aikaa, joten kävimme kaappaamassa vasta asennusta odottelevasta koneesta hukkavärisäiliön ensiavuksi. Tulimme siihen tulokseen, että toimistoon on hankittu vakaassa tarkoituksessa kolme samanlaista monitoimilaitetta, joista kaksi on jatkuvaan  käyttöön ja kolmas varaosiksi. Hätä ei lue lakia, tuumimme ja suoritimme kavalan ryöstön. Niin saimme lakkoilevan koneen hyrisemään tyytyväisyydestä ja vähitellen purettua kilometrien mittaisen tulostusjonon. Ongelmana on nyt se, että kun tuo kolmas kone jonain päivänä yhdistetään verkkoon, ei se toimi, mutta eipä se myöskään avaudu ongelmistaan mitenkään. Käyttäjien pitää ihan itse keksiä, että tuliterän koneen ensimmäinen huoltotoimenpide on hukkavärien huiskiminen.

Ripeämpi lukija havaitsi varmaan, että olemme wc-tiloissa uimapukuihin pukeutuneina. Tämä ei ole paikallinen pukeutumiskoodi vaan johtuu siitä, että päätimme käyttää näitä tiloja tilapäisenä pukuhuoneena, koska täällä on talon parhaat peilit ja hanatkin kiillotettu niin hohtaviksi, että niistä voi peilata varpaitaan. Uikkarien kangas on tuttua Marimekkoa. Aplikaatioina ovat Nalle Puh ja Nalle joku muuten vaan.