SS107989

Meidän piti ilahduttaa teitä jo eilen, mutta koko Vuodatus oli kupsahtanut nurin. Tekstimme on siis jo antiikkista, mutta koska meillä on tänään ollut hurjasti kaikenlaisia kiireitä (joista kerromme joskus myöhemmin), niin saatte nyt lukea eilisistä asioista. Kuva ei liity mitenkään mihinkään, kunhan kokeilemme, miltä tuntuu istua konepellillä kesäisissä mekoissa. Purjon asu on trikoota, Pirjon puuvillaa. Ihailkaa, miten hienosti taivas ja puut heijastuvat vastavaihdetusta tuulilasista! Katsastajasetä oli sitä mieltä, että se pitää vaihtaa, vaikka meistä siitä näki vielä ihan hyvin liikennettä, kunhan ymmärsi kurkkia vahvasti oikeasta laidasta ohi kaikkien säröjen.

Mutta nyt siis palaamme eiliseen ja tarkasti ottaen eiliseen aamuyöhön noin klo 5.15. Siihen aikaan meille yleensä jaetaan Hesari. Nyt vahva alleviivaus sanalle yleensä, sillä eilenpä lehdenjakaja ei lehteä jättänyt. Ehei, vaikka hän ajeli reippaasti pihaan kolisuteltuaan ensin naapurin postilaatikkoa ja käänteli soraa roiskien autonsa rattia siinä huolettomasti ennen kuin pyyhkäisi matkaan.

Mistäkö kaiken tämän tiedämme? Me satuimme olemaan erittäin epätavallisesti hereillä ja näimme kaiken ikkunasta. Tai oikeastaan emme nähneet ihan kaikkea, koska ryntäsimme lehdenjakajan perään ulos huiskien vimmatusti, että tännepäin, täällä se laatikko on. Ja jos et laatikkoon sitä lehteä halua laittaa, niin visko vaikka auton ikkunasta pihalle, niin me käymme sen sieltä noutamassa.

Vaan sinne lähti lehdenjakaja matkassaan lehtemme! Pyhää vihaa uhkuen menimme takaisin nukkumaan varmoina siitä, että hän kyllä huomaa erheensä ja palaa takaisin. Olimme väärässä, mikä on hyvin harvinaista meille. Postilaatikko ammotti tyhjyyttään vielä kolme tuntia myöhemminkin, joten päätimme soittaa jakelupäivystykseen kertoaksemme murheemme.

Meille vastannut henkilö oli erittäin hyvin perehdytetty tehtäväänsä, sillä hän osasi pahoitella juuri oikealla tavalla, otti kovasti osaa ankeaan kohtaloomme ja varoi tarkasti muistuttamasta, että nettiversiokin on olemassa. Me haluamme perinteisen paperilehden, jonka väliin voi murustella näkkileipää ja joka on käytettävissä sähkökatkonkin sattuessa. Hän lupasi, että saamme lehtemme. Valitettavasti hän unohti kertoa, että saisimme sen vasta seuraavana päivänä täynnä ikivanhaa ja käyttökelvotonta tietoa.

Eilisen päivän kärvistelimme siis paikallisen maakuntalehden turvin hyvin tuohtuneina siitä, että lehdenjakaja kavalasti varasti lehtemme ja todennäköisesti taitteli siitä biojätepusseja. Syvästi häntä nyt nuhtelisimme, jos kiinni saisimme. Viikonloppujen suurimmat ilot syntyvät siitä, kun saa kaikessa rauhassa ihmetellä lehteen kirjoitettuja uutisia ja lukea sarjakuvia. Inha ryönä on se, joka meiltä tämän pienen ilon pois vie!