Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta meidän suolasirottimemme on järjestänyt yllätyksen: se on menny munimaan metallikuulan! Miten muka muuten olisi mahdollista, että sellainen löytyisi lintujen pesäpaikasta eli pikkuruisesta punotusta korista? Kuulan pitäisi näkyä tuossa kantokahvan luona oikeanpuoleisen linnun edessä.

Purjo väitti, että jos sitä kuulaa nyt ryhtyy hautomaan, niin siitä voi isona tulla melkein mitä tahansa, vaikka auto. Pirjo on vähän toista mieltä: noin pikkuruisesta kuulasta ei riitä autoksi asti, vaikka miten hautoisi. Ehkä siitä voisi tulla kattila? Toisaalta ei sellainen pieni mönkijä ehkä ihan mahdoton olisi. Jäämme odottamaan lopputulosta innoissamme.

Tänään meillä on tätitunikapäivä eli molemmilla haaleanvihreät housut ja kuviolliset tunikat, joissa on eteen ommeltu somisteeksi satiininauha. Tällaisia myydään nyt kaupoissa etenkin niille täti-ihmisille, joiden mielestä tunika peittää liiat kilot. Sellaisia meillä ei ole, joten näytämme näissä oikeastaan aika näteiltä. Kesällä tätä voisi käyttää vaikka mekkona.

Ai niin, tuollainen ihan samanlainen hopenvärinen linnunnäköinen suola- ja pippurisirotin löytyy televisiossa yhdestä Taalasmaan perheestä. Onkohan sielläkin munittu yllätyskuula?