Lupasimme viikko sitten antaa vinkkejä nimiäispukeutumiseen, ja tässä niitä nyt olisi. On Pirjon vuoro esittää vauvaa, ja Purjo ihan selkeästi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja hokee vanhaa kakkulorua uudessa muodossa.

Pirjon kaste/nimiäismekko on perinteistä mallia eli kokonaan himmeänkiiltävää, jopa hieman valuvaa pitsiä, joka ei liehu, vaikka enemmänkin potkisi. Vauvoilla kun on tapana joskus nimenantotilaisuudessa kiemurrella. Mekko on hihoja lukuunottamatta vuoritettu ja takana on pitkä halkio ja siinä tarrakiinnitys, joten mekko on helppo pukea päälle. Hihat ovat sen verran leveät, että hihansuuhun ommeltu kuminauha saa ne hieman laskoksille. Tietysti mekossa on myös nauharuusuke ja siinä helmikukka. 

Purjo esittää isosiskoa. Hän on saanut Pirjon mekon värisen asun, jossa on leike- ja laakakirjontaa. Helmassa on suuri sininen kukkakoristelu ja hihansuut on ihan tarkoituksella laitettu täyteen reikiä. Oikeastaan mekon kangas oli alunperin ylimääräinen pätkä kuistin kappaa, mutta koska se oli kaunista kangasta ja koska siinä oli hauskat pykäreunat, tehtiin siitä mekko. Ihan alareunasta leikattiin hihat ja hieman ylempää muu osa. Siitä tuli aika onnistunut, vaikka itse sanomme.

Tietysti nimijuhlissa isosisko tai isoveli voi pukeutua muihinkin väreihin kuin tähän valkoiseen tai melkein valkoiseen. Jostain syystä meistä vain on mukava laittaa päälle suunnilleen samaa sävyä molemmille, ihan kuin korostaaksemme, että olemme samaa perhettä. Eikä oikeissa juhlissa nimensaaja koko aikaa ole pitkässä mekossa, vaan yleensä vaihtaa vaatetta jossain vaiheessa johonkin kätevämpään. Ehkä meidänkin kannattaisi joskus kokeilla, miltä näyttää satiininen potkupuku ja röyhelömyssy.