Photobucket

Tässä se nyt vihdoinkin on, kauan kaihoamamme lipasto. Yksi laatikko on jo täyttymässä helmistä, mutta jos lähistölläsi on kauan sitten kadonnut merirosvoaarre, niin ilmoita ihmeessä, tulemme korjaamaan sen parempaan talteen. Jostain syystä valmistaja ei tee tätä mallia valmiiksi kalleuksilla täytettynä, eikä myyjä muistanut mainita, saisiko koruja ja helyjä lisävarusteena.

Lipasto on valkoinen ja kokopuinen. Laatikotkin ovat puuta eivätkä lastulevyä! Koristeena tässä on kultavärillä maalattuja uurteita ja hienot sorvatut (?) kukkaset, jotka tosin nyt jäävät meidän  helmojemme alle piiloon. Toinen kukka kyllä vähän näkyy tuossa Purjon vieressä. Meillä on muuten samanlaisia kukkia ja uurteita tuoleissa ja kirjoituspöydässä ja jonain päivänä kirjahyllyssäkin, kunhan sen nyt vielä löydämme. Ai että kuvia niistä? Mietitään sitä myöhemmin. Emmehän ole vielä edes näyttäneet teille nukkekotiamme.

Olemme tänään niin täpinöissämme, että laitoimme päälle kesäiset viskoosimekot. Iso virhe, viskoosi rypistyy todella helposti. Pirjon mekko on lisäksi sellainen, että siitä käytetään sanaa höyhenenkevyt. Se tarkoittaa sitä, että kun ottaa kaksi askelta, niin mekko luulee olevansa laskuvarjo ja levenee huikaisevan isoksi. Ehkä on parasta, että ihan vaan tyydymme istumaan täällä piirongin päällä nauttimassa elämästämme.

Sunnuntaina olisi virpomispäivä. Meillä ei onneksi käy kukaan huiskimassa niillä höyhenkoristeisilla pajunoksilla, joten saamme syödä ihan itse kaikki herkut. Suklaamunat kannattaisi laittaa alalaatikkoon piiloon, niissähän voi olla vaikka sormuksia sisällä. Purjo epäili, että tämä on sellainen suklaamunia syövä lipasto: kun seuraavan kerran avaisimme laatikon, olisi jäljellä enää kirjava paperi ja suklaat tipotiessään. Ehkä emme ota sitä riskiä.