Photobucket

Säätiedottajasetä lupasi sadetta ja räntää ja lisää sadetta ja pilvistä ja sumuista aina pääsiäiseen asti. Meitä se ei haittaa, koska meillä on asianmukaiset varusteet.

Pirjo valitsi laajasta sadeviittavalikoimasta tällä kertaa sinistä. Viitta on kokonaan vuoritettu muumikankaalla, siitä näkyy pilkahdus tuossa oikean käden alla. Lisäksi eteen on aplikoitu itse Muumimamma käsilaukkuineen. Housut ja sydvesti ovat samaa vedenpitävää kangasta kuin viittakin. Purjo on astetta keväisempi. Hänen viittansa on Marimekon vahakangasta, kuosin nimi saattaa olla Puutarha. Joka tapauksessa melkein samasta on tehty ihan oikeille ihmisille sadeasuja viimeisessä Suuri Käsityökerho -lehdessä. Tämä viitta on vuoritettu vaaleanpunaisella tuulipukukankaalla, ja siitä samasta kankaasta on ommeltu housut ja vuoritettu myös sydvesti.

Niin että antaa vaan sataa, me kestämme sen kyllä. Ulkona tosin kannattaa varmistaa, että hatun lieri menee yli hupun, koska muuten sitä onnistuu saamaan huppunsa täyteen hatusta valunutta vettä. Ei kovin tyylikästä...

Odotamme oikein innolla kevättä ja tulvia, joiden on luvattu tänä vuonna olevan erityisen hurjia. Meidän kotimme on mäen päällä, mutta aika lähellä on joki, joka on monena keväänä ilahduttanut meitä tuomalla kaikenlaista tavaraa yläjuoksulta. Kerran katselimme, kun kokonainen ponttoonien päälle rakennettu laituri purjehti arvokkaasti ohitsemme. Muutama vuosi sitten saimme uuden veneen: se jämähti kiinni sillanpieleen, mutta ei sitä ole kukaan koskaan käynyt kyselemässä, kelpo soutuvenettä. Tuntomerkkejä emme anna, mutta omistaja voi edelleen noutaa omansa pois.

Tänä vuonna meillä olisi tulva-ajalle toivelistalla leikkimökki (saa olla aika pienikin) ja oikea moottorivene. Sellaisia meillä ei vielä ole. Toisaalta puinen puutarhakalusto voisi olla mukava sekin, mutta yleensä joki ei tuo niitä ryhminä vaan tuolin silloin ja pöydän tällöin. Meillä ei oikein ole aikaa monta päivää joen rannassa päivystää odottamassa tavaroita, joten ihan kaikkein parasta olisi, jos tulisi vaikka irronnut terassi ja siinä pöytä ynnä tuolit.

Joki on vielä ihan umpijäässä, joten toistaiseksi täytyy tyytyä hyppimään pihan lätäköissä juoksuttamassa meidän fasaania. Se kuvittelee omistavansa koko pihan, ja saapuu paikalle kiljumaan heti, kun joku astuu ovesta ulos. Miksi muuten niin kauniilla linnulla on niin ruma ääni?