Photobucket;

Kierrätys on päivän sana, ja jostain kummasta syystä nimenomaan vanhojen verhojen muuttaminen lastenvaatteiksi on suorastaan buumi. Tästä ovat osoituksena erilaiset eläimiltä nimensä saaneet vaatemerkit kuten Punainen norsu tai Marakattimarssi. Me emme ompeluta vanhasta Marjatta Metsovaaran suunnittelemasta verhokankaasta takkia, me halusimme nailonmekot melkein 50-luvun tyyliin.

Pirjolla on se vähän romanttisempi mekko mummolan vanhasta salusiinista. Koska kukkakangas on kuin ohutta tylliä, on sekä helma että yläosa vuoritettu teeman mukaisesti vanhalla valkoisella olohuoneen verhosta napatulla kankaalla. Purjon mekon verhokangas on ikiaikaisista varastoista vuodelta 1976. Hieman ikääntynyt ompelijamme on joskus sen takaa tarkkaillut dinosauruksia pihamaalla ja nyt kangas päätyi helmaksi ja puhvihihoiksi, jotka on ommeltu ihan yksinkertaisesti tikkaamalla kuminauha hihansuuhun. Tässäkin hameessa helmaosa on vuoritettu.

Vanhat kankaat ovat siitä hyviä, että ne on aikoinaan tehty kestämään. Siksi kannattaa kirpputorilla kahdesti harkita, ostaako ompeluun vanhan, ehkä jo vähän kulahtaneen pöytäliinan vai meneekö oikeaan kangaskauppaan ja ostaa uutta kangasta. Meille noin 43 cm mittaisille siitä pöytäliinasta saa yllättävän monta asua, vaikka muutama kestotahra ja reikä pitäisikin leikkuuvaiheessa kiertää. Mutta kannattaako ehjä ja hyvä verho uhrata nukenvaatteisiin - siinäpä iso kysymys. Ei ainakaan silloin, jos se on vielä paikallaan verhotangossa. Eikä edes silloin, kun osa verhosta jää sohvan taakse eikä kukaan kuitenkaan huomaisi, jos sieltä olisi muutama pala leikattu pois. Siis ehdottomasti ei!