Lunta katolla ja maassa

Tuolta se kaikki lähti, katolta. Ei meidän sinne pitänyt kiivetä, mutta kun se oli niin kovin lähellä. Oikeastaan meidän piti vain ihan vähän kurkistaa, että miltä noin korkealla näyttää. Huonostihan siinä kävi, tultiin alas ympäri pyörien kuin Räikkösen Kimi rallissa. Ja juututtiin kiinni hankeen... 

Photobucket

Tumput lensivät ties minne ja Purjon takki levisi ympäriinsä kuin laskuvarjo. Oikeastaan se näyttää aika kivalta noin, mutta arvatkaapa, menikö napaan asti lunta! No meni. Pirjolla oli parempi onni, kokohaalarissa ei lumi haittaa, mutta ei ole kiva seistä lumessa kainaloitaan myöten. Meni ainakin viisi minuuttia, ennen kuin pääsi ryömimään pois lumesta.

Mitä me tästä opimme? Virallisesti sen, että ei pidä tehdä typeryyksiä ja jos tekee, niin kantaa niistä vastuunsa eli sietää lunta puseron alla ja jäähileitä poskissa eikä märise. Epävirallisesti me opimme, että on käsittämättömän lystiä pyöriä alas pitkin isoa lumikasaa, kunhan ensin tarkistaa, että se on ihan turvallista eikä törmää puuhun.

Ai niin näistä vaatteista: Purjolla on ruudullinen fleecetakki, jossa on vyötäröllä pinkistä fleecestä "piparkakkureunuskaitale". Takissa on tarrakiinnitys ja koristeena rivi nappeja. Lumessa pyörimisenkin hyvin kestävä hattu on samaa kangasta kuin takki. Jalassa on pinkit ulkoiluhousut, mutta niitähän nyt ei näy. Pirjolla on vaaleanpunainen tuulipukukankaasta ommeltu haalari, jossa on puuvillainen kukkavuori. Näköjään tähänkin on koristeeksi ommeltu rusettipäinen kissa. Tumput - siis ne, jotka lensivät jo jonnekin - olivat molemmilla pinkit.