Photobucket

Meillä alkaa viherpeukalo herätä henkiin kevään myötä. Olemme jo ostaneet pari pussillista kesäkukkien siemeniä ja onnistuneet kadottamaan ne. Edellisiltä vuosilta on kadoksissa ainakin pussillinen hajuhernettä ja kehäkukkaa, viime vuonna sentään löysimme krassin siemeniä vuodelta 2002. Hyvin itivät, joskin opimme, että juhannuksen jälkeen kylvetty siemen ei välttämättä ennättä kukkivaksi kasviksi asti, jos pussissa lukee, että "kylvä avomaalle toukokuussa". Tästä pitäisi kyllä ehdottomasti varoittaa tekstillä "Jos olet typerä, ja kylvät nämä vasta heinäkuussa, niin harmittele rauhassa. Jos meille valitat, me iskemme kurkulla päähän". Virheistään ihminen oppii, ja joskus nukkekin.

Tällä kertaa keskustelemme papujen kasvattamisesta. Siihen meitä ohjaa varsinainen maailmankirjallisuuden klassikko "Mikki ja pavunvarsi". Kyseinen teos on ollut monen lapsen ensimmäinen oikea itse luettu kirja, ja luultavasti myös monen palkokasvien kasvattajan unelmien täyttymys. Mikä olisi hienompaa kuin illalla peitellä siemenet multaan ja seuraavana aamuna huomata onnistuneensa yli odotusten. Ihan pilviin asti ulottuva papukasvusto ei ehkä ole mukava, jos kärsii huimauksesta tai korkean paikan kammosta, mutta jos edes parimetrisiä varsia saisi, niin voisi kerätä palkoja seisten eikä kumarassa.

Taikapapuja saadakseen pitää mennä markkinoille ja tehdä typeriä kauppoja, näin neuvotaan tässä kirjassa. Niin että jos kohtaatte turuilla ja toreilla omituisia vaihtokauppoja ehdottavia henkilöitä, ei kyseessä välttämättä olekaan elintasopakolaiskerjäläinen vaan joku innokas pavunkasvattaja. Kun taikapavut on saatu, on kasvatus helppoa: pitää vain viskoa pavut pihalle ja mennä nukkumaan. Meille tuollainen puutarhanhoito sopii erinomaisesti ja olemmekin noudattaneet sitä jo vuosia. Joka aamu olemme yhtä hämmentyneitä siitä kaikesta, mitä pihalta löytyy.

Pukeuduimme melkein puutarhaan sopiviin pukimiin. Purjo halusi leveälierisen hatun pitämään aurinkoa loitolla. Sen lisäksi piti keksiä jotain muutakin ja valinta osui tällä kertaa sähkönsiniseen miniunikkomekkoon, joka ulottuu juuri ja juuri polviin asti. Pirjo päätti jatkaa samalla linjalla ja otti vaaleansinisestä miniunikkokankaasta ommellun olkainhaalarin, jossa on edessä iso tasku. Haalarin alle sopi valkoinen reikäneulepusero. Kuvaustilanteessa huomasimme, että nämähän sointuvat kivasti kirjan kanteen, vaikka meiltä puuttuu kokonaan koordinoiva stylisti, jollaisia oikeilla bloginpitäjillä suuressa maailmassa on. Ehkä olemme luontaisia kykyjä (tässäkin asiassa).