Photobucket

Tänään on kerhopäivä ja me olemme aamusta alkaen riehakkaalla päällä. Tuossa otsikossa viittaamme muinaiseen tanssiin, jonka suomenkielinen nimi on sheikkaaminen ja jota kuulemma joskus tälläisten mekkojen ollessa muotia hetkuteltiin vähän siellä ja täällä. Hyppelemme oikealle ja vasemmalle ja taputamme käsiämme, tämä on aika kivaa siihen asti, kunnes jalat menevät solmuun. Niinkin on nähty joskus tapahtuneen.

Tarkka katsoja huomaa, että Purjon mekko on feikki eli valhe. Se näyttää puserolta ja liivihameelta, mutta oikeastaan se on kokomekko, jossa hihat ja edusta ovat trikoota, muu osa kuviollista kangasta. Näin siksi, että  tuota trikoota oli liian vähän puseron ompelemiseen, joten keksimme tällaisen kompromissin. Varsin näppärä juttu, ja käytössä kätevä. Pirjolla on perinteinen liivihame ja raitapaita. Hänen mekossaan kuviot ovat suorastaan vilskeiset.

Kerhossa on tänään vuorossa hauskoja tansseja. Me toivomme, että Kirveli ei tällä kertaa saa  päähänsä vaatia meitä esittämään huojuvia puita sillä aikaa kun hän on lihava toukka, josta kuoriutuu perhonen. Noin kävi luovan liikunnan kerhokerralla. Kirveli kutsui sitä toiminnallisiksi menetelmiksi, mutta ainoa toiminta oli se, että hän sai musiikin rytmissä pyrähtää sinne tänne käsillään huiskien meidän muiden seistessä synkkinä ja varsin toiminnattomina. Lopulta Purjo ei enää jaksanut huojua vaan ilmoitti, että nyt on menetelmien vuoro, iso metsäkone tulee kaatamaan kaikki puut ja perhonen jää kaatuvien puiden alle. Sitten me puut lyyhistyimme  kasaan ja kikatimme kamalasti. Paitsi Kirveli, hänen mielestään me olimme taas pilanneet kaiken juuri kun hänellä oli niin mukavaa perhosena.