Photobucket

Kävimme postissa ja ostimme sieltä tällaisen lystin tarramerkkivihon. Postimerkissä on kuva vihanneksesta ja sen voi tuunata hassunhauskoilla lisätarroilla vaikka hilpeäksi lippalakkipäseksi lipunheiluttajaksi. Järkevämpi kysyisi, että miksi ihmeessä, eikö sitä merkkiä voisi tehdä kerralla loppuun asti valmiiksi. Kenellä on aikaa liimata perunalle peruukkia?

Tietysti me ymmärrämme, että tällä yritetään houkutella ihmisiä lähettämään sähköpostin sijaan oikeita kirjeitä. Mikäpä onkaan mukavampaa kuin miettiä, sopiiko noitahattu paremmin tomaatille kuin parsakaalille. Kun sen on pystynyt päättämään niin tulee vaikeampi vaihe: kenelle lähettää kirje, jossa on hauska tarrapostimerkki? Ilahtuuko kummi kurpitsasta, jolla on korkokengät  tai mummi rusettipäisistä sipuleista? Saattaa olla, että eivät edes huomaa koko merkkiä, ellei siitä erikseen mainitse.

Nykyisin vähän harmittaa se, että kirje tekee matkaa hitaammin kuin etana ja paketit voivat viihtyä Itellan hoteissa niin hyvin, että eivät kahteen viikkoonkaan malta tulla perille. Jossain on salaperäisiä postikeskuksia, joissa paketit näyttävät lomailevan, kun lähetystunnuksen avulla yritämme seurata matkantekoaan. Kerran kohtasimme lähetyksen, joka lähti Kemistä kohti Lahtea, mutta poikkesi matkalla Helsinkiin ja jatkoi sieltä ensin Turkuun ja sitten takaisin Kemiin. Lopulta se paketti vietti Kuopiossa melkein viikon ennen kuin suostui lähtemään kohti määränpäätä. Ehkä se ei pitänyt hämäläisistä.

Yritimme valita vaatteet, jotka sointuisivat tuohon tarra-arkkiin ja päädyimme tähän oranssiin sävyyn. Paidat ovat samanlaista maritrikoota, mutta Pirjo halusi villakankaisen ruutuliivihameen ja Purjo kuviolliset housut.