Photobucket

Meillä ei ole mitään erityisiä vappujuhlia, mutta koska melkein kaikissa kouluissa ja esikouluissa ja päiväkodeissa ja kerhoissa ja mitä näitä paikkoja nyt taas olikaan, siis niissä juhlitaan tänään vappua naamiaisten merkeissä, niin mekin laitoimme prinsessamekot päälle. Nämä ovat tällaiset kevyet pitisiunelmat, joissa on oikeastaan värillinen alusmekko ja läpinäkyvä päälimekko. Purjo halusi pitsin kuvioiden erottuvan kunnolla, joten hänellä silkkinen alusmekko on violetti. Pirjo otti vaikka morsiusneidollekin sopivan beigensävyisen kokonaisuuden, jossa jopa edustan satiiniruusut ovat alusmekon kanssa samaa sävyä. Purjolla ei ole ruusuja vaan satiinihelmikukka. Näissä meillä on prinsessaolo!

Prinsessaoloon kuuluu tietysti se, että ollaan nätisti, ei riehuta eikä kompastella helmoihin. Joskus se onnistuu, joskus ei. Me voisimme lyödä vaikka vetoa, ettei se Prinsessa Ruusunenkaan ihan aina istuskellut hiljaa tällaisella kultakoristeisella tuolilla. Kuperkeikan tekemistä pitsimekossa emme silti suosittele; kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme kertoa, että siinä voi käydä huonosti.

Jos meillä olisi tänään kerhoa, niin näissä asuissa sinne menisimme ja varmasti melkein voittaisimme parhaan asun palkinnon. Yleensä se palkinto on mennyt Kirvelille, jonka äiti käy vuokraamassa asut teatterin puvustamosta aina peruukkia myöten. Tosin Kirvelillä ei ole koskaan kivaa naamiaisissa, koska hänen täytyy koko ajan varoa, ettei se vuokravaate likaannu tai repeä. Siksi hän komentaakin koko ajan meitä muita olemaan tekemättä mitään. Tänään ei ole kerhoa eikä ole Kirveliä, joten lähdemme tästä mehulle ja munkille muuten vain.

Yleensä me emme esittele vaatteita ihmisille, mutta koska eräs Vilja tilasi jo maaliskuussa vaaleansinisen prinsessamekon, niin pitihän siitä kuva ottaa ennen paketointia. Tilauspyyntö meni suunnilleen niin, että vaaleansinistä ja kultaa, hihojen pitää olla pallot ja helmassa pitää olla piparkakkureuna. Mallia sai katsoa Tuhkimon mekosta, ja meillähän katsottiin. Lopputulos on tässä. Vaaleansininen satiini on Eurokankaasta, kultakangas oikeastaan tarkoitettu juhlatilojen koristeluun, mutta sopii ihan hyvin vaatteisiinkin. Vyötäröllä on lisäksi liehuke kultapalloin somistettua tylliä (näkyy harmillisen huonosti, mutta on aika ihanaa). Piparkakkureuna saatiin aikaan poimuttamalla helma ja koristamalla poimutuskohta satiiniruusulla, vuorotellen isolla ja pienellä. Kaula-aukossa on pieni pätkä pitsiä ja selkäpuolella on vetoketju pukemista helpottamassa. Lisäksi asuun kuuluu erillinen alushame, jonka helmassa on laskostettu paperimainen kangas, joka pitää helman leveänä vähän vannehameen tapaan. Malli on mukailtu jostain viimevuotisesta Suuresta Käsityökerholehdestä. Onneksi kangasta vielä jäi, voi olla, että saamme joskus samanlaisen hömpöttelyvaatteen.

Photobucket