Photobucket

Niin-in! Lukupiirin pikkuruisiin kätösiin tarttui tänään pelottava kirja! Sitä markkinoidaan lapsille, mutta hui kauhistus sentään, ilman aikuista sylinkantaman päässä ei tähän opukseen kannata tarttua. Kirja vaikuttaa vaarattomalta, mutta pupunpehmoinen ulkomuoto pettää nyt pahemman kerran. Tarinan juoni on aika yksinkertainen, mutta sivu sivulta jännitys tiivistyy ja lopussa on henkeäsalpaava kokemus. Tätä ei kannata lukea yksinään pimeänä syysiltana kynttilänvalossa. Oikeastaan tämä kannattaa lukea ainoastaan keskellä päivää turvallisissa olosuhteissa aika kaukana vesistöistä.

Kylmä kevät jatkuu ja jatkuu, joten meidän puseroissamme on aina vain pitkät hihat. Tänään jatketaan osittain turkoosia linjaa. Pirjolla on kuviollinen collegepusero, joka on sisäpinnaltaan harjattu pehmeäksi ja samalla aika lämpimäksi. Lämpö onkin näinä päivinä tarpeen. Purjolla on ruusukuvioinen paita, kangas on muuten samaa kuin pari päivää sitten oli turkoosein resorein ommellussa tunikassa. Nyt pinkin kanssa vaate näyttää vähän erilaiselta, ettemme sanoisi että hempeämmältä. Pinkit farkkumalliset housut sopivat tähän yhteyteen täydellisesti. Näissä vaatteissa me kurkimme vuorotellen ulos ikkunasta (sataa, sataa ja aina vain sataa) ja lämpömittaria (ei lämpene!) toivoen, että säätiedotuksen lupaama lämmin säärintama saapuisi keskiviikoksi meille asti.

Emme malta olla laittamatta tähän loppuun lukupiirin mykistänyttä kuvaa. Se on tämän "Arvaa kuka puree?" -kirjan viimeinen aukeama, joka on avattu tuhansia tai jopa miljardejabiljardeja kertoja. Kuvassa esiintyvä terävähampainen pelotus on nähnyt elämää ja kokenut lukuisten sormien tökkimiset, joten sitä on jouduttu hieman korjailemaan teipillä. Joku hammaslääkäri voisi jopa epäillä, että kammotuksen alaleuka kaipaisi yöllä purukiskoa, sen verran vinoon se on venähtänyt. Kaikesta huolimatta tämä krokotiili on aina vain yhtä pelottava. Ja mikä pahinta: se puree! 

Photobucket