Photobucket

Vihdoinkin on sen verran lämpöistä, että Pirjo saattoi ottaa esiin melkein-farkkuliivihameen, jossa helma on napattu hylätyistä housuista ja kokonaan vuoritettu yläosa tehty verhoilukankaan mallipalasta. Samoista kankaista saatiin pienellä mielikuvituksella aikaan lierihattu: aurinkohan voi paistaa minä hetkenä hyvänsä eikä se tee hyvää nuken hienolle hipiälle! Purjo väittää näyttävänsä ihan pojalta Muumipappa-paidassa ja sinisissä housuissa, mutta kyllä sininen sopii ihan yhtä hyvin tytöllekin. Etenkin, jos tytöllä sattuu olemaan kirkkaansiniset silmät!

Tuossa salaperäisessä otsikossa viittaamme eilisiin kerhotapahtumiin. Meidän piti yhdessä tehdä hieno paperikukkaköynnös ensi viikon päättäjäisiin, mutta kerhokaverillamme Kirveli Remuarolla oli toisenlaiset suunnitelmat. Hän halusi, että me muut laittaisimme paikkoja kuntoon juhlaa varten ja hän tekee köynnöstä yhdessä parhaan kaverinsa Barbelin kanssa. Siitä taas ei tullut mitään, koska kumpikaan heistä ei osannut askarrella, ainoastaan komentaa muita. Niin he keksivät, että Pirjo voisi ensin siivota ja sitten tehdä sen köynnöksen, koska heillä oli kiireitä. Piti suunnitella eskarirepun ostamista ja muita tärkeitä juttuja.

Pirjopa sanoi ei, ja meni pöydän alle piiloon. Ensin häntä maaniteltiin sieltä pois ja lopulta ihan vähän uhkailtiinkin. Kun se ei onnistunut, niin Kirveli huusi rumalla äänellä, että hän on pomo, jota täytyy totella. Hän on ollut täällä kerhossa pitempään kuin kukaan muu, hän aloitti jo silloin, kun kerhotädillä oli käytössä hieno satukortisto, josta selattiin lukuhetken tarina. Jos ei ole sellaista käyttänyt, on ihan tyhmä!

Silloin meni Purjokin ihan kaveripohjalta pöydän alle möksöttämään ja hetken kuluttua siellä istuivat kaikki muut paitsi kerhotäti, Kirveli ja Barbeli. Ja koska meitä oli siellä pöydän alla aika liuta väkeä, niin meillähän loppui pahamieli siihen ja alkoi kikattaminen ja hauskanpito. Siitä taas hermostui Kirveli, jonka mielestä me nauroimme hänelle. Eikä muuten ihan väärässä ollut. Kerhotätiä  yskitti Kirvelin vihanpidon aikaan ihan kamalasti, onkohan sille tulossa flunssa?

Lopulta me olimme naurumme nauraneet, kipusimme paikoillemme ja kerhotäti jakoi jokaiselle omat kukkatarpeet. Kirveli ja Barbeli ilmoittivat, että he ovat ihan liian eskareita askartelemaan, joten kerhotäti antoi heidän järjestää värikynälaatikkoa ja sormiväritölkkejä. Tyhmempi olisi kutsunut sitä siivoamiseksi...Mutta pääasia on, että kerhojuhlan kukkaköynnös saatiin kuin saatinkin ihan valmiiksi.