Photobucket

Ulkona on niin kummallinen ilma, että päädyimme ottamaan päivän kuvan sisätiloihin. On kuumaa ja kosteaa ja elokuista, ukkonen taitaa taas olla vaanimassa jossain. Tällaiseen päivään sopivat kokonaan trikoiset shortsiasut. Purjon asu on oikeasti kapearaitainen eikä tuollainen kummallinen päänsärkyä aiheuttava viirullinen, ja paitaan on eteen aplikoitu koira. Sillä ei ole nimeä. Pirjolla on paidassa Peppi Pitkätossu ja apinansa herra Tossavainen. Me leikimme, että Purjon koira ajaa takaa Pirjon Peppiä ja apinaa.

Eilen oli kerhon päätösjuhla. Se ei ihan mennyt niin kuin piti, mutta kerhotäti jaksoi hymyillä vielä silloin, kun vilkutimme hyvästiksi ja lupasimme palata syksyllä uudestaan. Kirveli Remuaro on jo niin vanha, että ei onneksi enää palaa, hän menee eskariin ja saa siellä kuulemma paljon uusia kavereita, paljon meitä mukavampia ja sellaisia, jotka osaavat totella eivätkä karkaa kesken kaiken lomille.

Meillä oli siis pihajuhla, ja hyvin lyhyt ohjelma. Oli alkulaulu, lorutusnäytelmä (ne meidän vuorosanamme menivät ihan hyvin, voitte eilisestä blogista katsoa, mitä lausuimme) ja toinen laulu ja taputuslaulu ja sitten eskariinlähtevien kukittaminen. Kaikki meni hyvin taputuslauluun asti, mutta sitten Kirveli halusi lausua runon. Hän haluaa aina lausua runoja, vaikka meistä muista se on kamalaa. Näin se meni:

  • Me elomme yhteistä taivalta
  • hyvin nuoresta asti teimme.
  • Ja halki elämän aallokon
  • tätä yhteistä purttamme veimme.
  • Minä ensin saavutin määränpään,
  • sinun jäädessä tänne ikävään.

Oikeastaan se oli ihan kaunis runo, mutta paikka oli vähän väärä. Harmillisesti Kirveli sekoitti purren ja koiran ja tuli sanoneeksi, että "yhteistä hurttaamme veimme". Se nauratti, vaikka ei saanut nauraa. Kerhotäti kiitteli, mutta Kirveli oli päättänyt jatkaa, koska hänestä on kiva esiintyä. Hän kantoi kerhotädille kukkia ja itsetekemiään kortteja ja suklaata, josta hän totesi, että oli vain häneltä, hän oli sen itse omilla rahoilla yksin ostanut. Me muut annoimme yhteisen muistamislahjan, mutta vasta ihan lopuksi.

Kun Kirveli saatiin poistettua sieltä esiintymispaikalta, oli aika jakaa eskarikukat. Sen jälkeen seurasi paras vaihe eli herkuttelu, mutta Kirveli ilmoittikin, että nyt kaikki rasvainen ja sokerinen pois. Neuvolalääkäri oli antanut 6-vuotistarkastuksessa esitteen, jossa kerrotaan oikeanlaisesta ravinnosta. Ei mehua, ei sipsejä, ei kakkua. Sen sijaan Kirveli oli ottanut porkkana- ja kurkkutikkuja sekä ihan mauttomia maissinaksuja. Villen alahuuli vähän väpätti, kun Kirveli keräsi pois pillimehut ja suklaakeksit ennen kuin kerhotäti ennätti hätiin. Hänen johdollaan päädyttiin sellaiseen lopputulokseen, että jokainen sai syödä, mitä halusi, sanottiin neuvolan esitteessä mitä tahansa. Kirveli mietti ääneen, pitäisikö meistä tehdä lastensuojeluilmoitus, koska olemme niin kurittomia ja syömme itsemme hengiltä. Pirjo tuumasi ihan hiljaa, että "sitä porkkanatikulla silmään, joka suklaalla kerhotätiä lahjoo".

Ai niin se meidän kaikkien yhteinen lahja kerhotädille. Se oli omenapuu. Riittävän terveellinen neuvolalääkärinkin mielestä.