Photobucket

Otsikossa nimesimme päivän tärkeät henkilöt. Soamesia muistamme siksi, että Forsytein taru päättyi tänään. Oikeastaan ihan hyvä, sillä sarjassa oltiin edetty jo 1900-luvun puolelle ja naisilla alkoi olla aika rumia vaatteita verrattuna kaikkiin ihaniin yksityiskohtiin sarjan aloitusjaksossa. Täytyy sanoa, että 20-luvu ei ole meidän juttumme. Emme tänään viitsineet edes pukeutua pitseihin ja röyhelöihin television ääreen kokoontuessamme vaan laitoimme päälle aika yksinkertaista kukkaraitaa ja intianpuuvillaa. Äkkivilkaisulla mekot ovat samanlaiset, mutta tarkkasilmäinen huomaa eron. Emme kerro, mikä se on, etsikää itse.

Sulo Vilen ja "ostin kun halvalla sain"  tuli mieleen muutaman päivän takaisesta blogikirjoituksestamme, jossa kerroimme joskus ostaneemme 58 metriä vaaleanpunaista tuulipukukangasta. Muitakin hauskoja hankintoja on  tehty vain siksi, että tarjous on ollut ohittamaton ja yleensä myös täysin tarpeeton. Hyvä Sulo-syndroomaan liittyvä ostos oli kauan sitten Huutonetissä kaupiteltu kaksi pahvilaatikollista kangasta neljällä eurolla. Paketti oli myynnissä muutaman kuukauden ajan eikä kukaan sitä halunnut, joten lopulta oli pakko saada selville, mitä se sisälsi. Neljä euroa uteliaisuuden tyydyttämisestä on sentään aika pieni summa. Yllätys oli melkoinen, kun paketista paljastui yhteensä vähän yli 70 metriä käyttökelpoisia kankaita verhoista sisustukseen.

Hieman nolompia hankintoja ovat olleet ne muutamat sinapinväriset, neonvihreät  ja läikälliset haaleankeltaiset trikookankaat, joille ei ole löytynyt hyvistä yrityksistä huolimatta mitään käyttöä. Olemme jo ostaessamme niitä tunteneet syvää myötähäpeää: jossain on tehdas, jossa oikeasti tehdään epäonnistuneita tuotteita. Toivottavasti työntekijät saavat edes ruman työn lisää tai ainakin tehokasta työnohjausta joutuessaan päivästä toiseen katsomaan, miten koneet suoltavat ulos likaisenharmaata ja epämääräisenkeltaista valmiiksi kulahtanutta huonolaatuista kangasta. Ilman Sulo Vilen -syndroomasta kärsiviä ostajia ne eivät ikinä kävisi kaupaksi!

Tähän loppuun laitamme nyt blogeissa ehdottoman ajankohtaisen kuvan eli omenapuun. Muutama metri oikealle tästä yksilöstä kasvaa se vähän aikaa sitten istutettu päärynäpuumme Aune. Hän ei halunnut kuvaan mukaan, ja kunnioitimme toivettaan. On ehkä vähän kurja tulla mukaan sellaiseen kuvaan, jossa toinen kukkii monen kymmenen vuoden kokemuksella ja itse on vasta kasvattamassa juuria pysyäkseen kunnolla pystyssä.

Photobucket