Photobucket

Nyt ei ihan osu otsikko yksiin kuvien kanssa, mutta onko sillä väliä? Me olemme tänään käyneet sellaisessa hemmottelukylpylässä eli spassa. Tässä on kuva hienoista uimapuvuistamme ja oikein paksusta froteepyyhkeestä, jollainen jokaisessa kylpylässä pitää kieputtaa päähän, jos sattuu olemaan isopäinen. Me emme ole, siksi teimme siitä pyyhkeestä tällaisen lekottelualustan. Purjon uimapuku on pinkkikuvioinen ja Pirjolla on oranssi asu. Ihan tuonne blogin loppuun laitoimme vielä kuvan siitä, miltä nämä näyttävät selkäpuolelta: Pirjon uikkarissa on röyhelö!

Täällä hemmottelukylpylässä ei tehdä yhtään mitään, makoillaan vaan savessa tai kivien alla tai pahimmassa tapauksessa kieriskellään hunajassa ja turpeessa ja sitten mennään höyrysaunaan uhoamaan, että kyllä on ihanaa. Mitä ihanaa on siinä, että ihan tahallaan sotkee itsensä ja pahimmassa tapauksessa vaatteensakin jollain mönjällä? Eivätkö nämä sotkupellet ole saaneet lapsena roiskutella tarpeeksi lätäköissä, pitääkö nyt korvata joku lapsuuden trauma savinaamiolla? Me emme ihan aina ymmärrä ihmisiä.

Niin kuin emme aamullakaan, kun käväisimme kirpputorilla. Koska emme etsineet mitään, niin löysimme kaikenlaista kivaa ja käyttökelpoista, mutta myös todella ihmeellisiä asioita. Pitää varmaan tunnustaa: vaikka meillä on ehdoton kankaidenostokielto niin vapautimme noin 5 metriä ruusuista pitsiverhoa ahtaan myyntipaikan ahdingosta ja maksoimme siitä 3 euroa. Meidän mielestämme se ei ollut mikään ostos vaan päivän hyvä työ, koska se verho ihan selkeästi kärsi ripustimessaan ruman ruskean samettitakin ja ihan kamalan kalakuosisen pyyheliinan välissä. Ruusuverho pääsi hyvään kotiin, jossa sitä arvostetaan ja jossa siitä mahdollisesti jalostetaan röyhelöesiliinoja.

Silmiimme osui kaikenlaisia kummallisia esineitä, joista ihmiset haluavat eroon. Ihan heti ei tule mieleen, kuka haluaisi ostaa villapaidan koiperhosineen tai parittoman kumisaappaan (kyllä, sellainen oli myynnissä, sopii vasempaan jalkaan ja on kokoa 40) tai rikkinäisen nurmikkotrimmerin, johon ei saa varaosia eikä siinä enää ole akkua. Ihan vähän mietityttivät myös parhaat päivänsä nähneet kattilat (pohjaanpalaneella puurolla tai ilman) ja paistinpannu, jota kaikesta päätellen oli käytetty sekä letunpaistoon että vasarana. Varsinaisia ullakon aarteita edusti muovinen mainostuhkakuppi, jonka mukana sai 2cm kerroksen aitoa pölyä.

Olisipa ollut kamera mukana, niin olisimme tehneet kuvakoosteen kaikesta siitä, minkä ostamatta jättäminen tekee onnelliseksi. Vaikka vähän jäi pohdituttamaan sellainen kaksijalkainen keinuhevonen, jota myytiin mainostekstillä "pientä laittoa, ei suositella lasten käyttöön". Meillehän se olisi ollut ihan sopiva, maailman ensimmäinen ontuva puujalkakeinuhevonen.

 

Photobucket