Photobucket

Hyvä on, otsikko on vähän provosoiva, mutta kun me nyt tässä seisomme helmojamme heilutellen, niin voiko muuta mieltä olla. Vaikka ulkona vieläkin vihmoo vettä, tulee kirpeästä pinkistä väristä heti vähän reippaampi olo. Purjon mekko on kokonaan trikoota, siinä on yläosassa Esmeraldan kuvia. Pirjolla on mekon helma intianpuuvillaa ja yläosa raidallista mitälie alunperin jakkupukuun tarkoitettua kangasta. Kuka kumma pystyy käyttämään pinkkiraitaista valkoista asua sotkematta sitä samantien? Parempi vaihtoehto oli laittaa kangas näin, ja vielä varmuudeksi aplikoida etumukseen My little pony.

Helmoja heiluttelemme siksi, että olemme ilmoittautuneet tanssikurssille. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin se on kesäinen tanssiliikuntakurssi, mutta koska  inhoamme liikuntaa, päätimme jättää siitä puhumisen vähemmälle. Ehkä  liikuntaosuus sillä tavalla katoaa koko kurssista. Esitteen mukaan siellä on kaikenlaista lapsille sopivaa rytmistä ja tanssillista tekemistä, joten eiköhän muutama nukke mene siinä samassa. Vähän arveluttaa, että asuksi käy "joustava paita ja housut, joissa on hyvä olla", ei mitään puhetta mekoista. Ehkä kaikenlainen tieto röyhelöistä ja leveistä helmoista on epähuomiossa jäänyt pois esitteestä, sillä tanssimisessa on meidän mielestämme ensisijaisesti kyse näteistä vaatteista. Siksi se on tyyliblogia pitäville nukeille sopiva harrastus.

Ihan pieni harmitus syntyy siitä, että kerhokaverimme, syksyinen eskarilainen Kirveli Remuaro oli myös ilmoittautumassa. Hän oli kamalan ihmeissään siitä, että mekin olisimme tulossa mukaan ja kävikin supattamassa kurssinvetäjän korvaan, että me olemme kamalan kömpelöitä emmekä osaa mitään. Lisäksi olemme hänen mielestään niin tyhmiä, ettei meitä kannata edes opettaa vaan parasta olisi siirtää meidät jo kättelyssä huoltotehtäviin tai kiillottelemaan muiden kenkiä. Meille hän hymyili maireasti ja selitti, miten olikin jo kovasti kaivannut näkemistämme. Kaipaus ei ole ollut molemminpuolista!

Tanssikurssi alkaa vasta kesäkuussa. Ennen sitä on vaikka mitä jännittäviä juttuja kuten kasvun ihmeen odottelua. Kylvimme kesäkukkia pihalle ja odotamme jännityksellä, mitä sieltä oikein kasvaakaan. Toistaiseksi olemme löytäneet kukkapenkistä voikukan (rikkaruoho, pois vain) ja apilan (ei kylvetty, vaeltanut paikalle omia aikojaan) sekä epämääräisen määrän pikkuruisia sirkkataimia, jotka vielä pohtivat, mitä heistä tulee isona.