Photobucket

joka oli aina kadehtinut kaikkia joulukuusia. Vuosi toisensa jälkeen koivu keräsi itseenä pahoja ajatuksia ja kohtalaisen höttöistä lahoa. Joka syksy se viskoi keltaisia lehtiään minne sattui, ja kevään tullen se viivytteli ja viivytteli, ennen kuin suostui edes pikkuisen vihertämään. Koivu tunsi alemmuutta kaikkien korkeammalla yltäneiden ikitammien ja isolehtisten vaahteroiden keskellä. Tässä sitä nyt ollaan vain tämmöinen tavallinen koivu, se ajatteli. Toiset ne ovat jalopuita, ja jotkut tunkevat keskellä talvea sisätiloihin koristeltaviksi, minua ei huomata kuin silloin, kun pitää löytää pyykinarulle paikka.

Koivu kärsi todennäköisesti kohtalaisen vakavasta masennuksesta, joka eilen saavutti huippunsa akuutin stressiperäisen reaktion eli pienen myrskyn myötä. Puu näki hetkensä koittaneen, ja se päätti kostaa kaiken kokemansa pahan heittäytymällä viereen pysäköidyn auton päälle. Tehtävä ei ollut helppo, sillä koivu oli vahvasti kallistunut kohti etelää ja auto oli pohjoisen puolella, mutta tuossa alakuvassa näkyy lopputulos. Auto selvisi hengissä, ja se on jo ajettu turvaan silmittömältä väkivallalta. Ei ole mukavaa havahtua siihen, että joku yrittää tunkea lahoa latvaansa katon ja ikkunoiden läpi. Loppupelissä vauriot jäivät lähinnä henkisiksi, ja niistä on selvitty kriisiterapian avulla.

Olemme vahvasti järkyttyneitä koko tapahtumasta ja unohdimme kokonaan, mitä kaikkea tänään pitikään tehdä. Nämä uimapuvut nyt joka tapauksessa muistuttavat väreiltään sanommeko-minkä-maan lipun värejä ihan siksi, että prinsessahäät ovat tulossa ja me matkaamme ensi viikolla kohti Tukholman kaupunkia katsastamaan, onko kaikki kunnossa. Ehkä ostamme tuliaisiksi hääparin kuvalla somistetun tiskirätin tai pelikortit. Alkuviikko pitää vielä sinnitellä kotona pakkaamassa.

 

Kateellisen koivun kosto