Photobucket

Niin tai näin, aina väärinpäin. Eilen olimme tanssileirillä ylipukeutuneita ja tänään sitten alipukeutuneita. Laitoimme (vastoin Paulan neuvoa) reipasta ja rentoa trikoota eli nämä Hello Kitty -asut. Kaikilla muilla olikin vaihteeksi pitsiä ja sifonkia ja heiluvia helmoja. Taas meitä vähän harmitti, ja kurja kaveri Kirveli Remuaro supatti, että me emme ymmärrä tilaisuuden arvoa. Sitten hän ehdotti, että jokainen vuorollaan esittelee oman asunsa ja kertoo, miksi on koko leirillä. Kirveli halusi jakaa puheenvuorot ja selvitti pitkään ja laveasti, miten hän on jo monen vuoden ajan käynyt tanssimassa ja saanut hurjasti uusia kavereita ja uusia tanssipukuja. Siitä puheesta ei ollut tulla loppua. Vuorollaan jokainen kertoi vaikka mitä, ja aikaa kului. Kun viimein päästiin meihin asti, niin sanoimme napakasti, että  tulimme tänne tanssimaan emmekä muistelemaan 70-lukua, joten eikös laiteta satubalettia pystyyn. Ohjaajan mielestä se oli mainio ehdotus, ja kieltämättä itsekin hetken ihailimme itseämme: ai että tanssileirille tanssimaan, sehän on uutta ja erikoista.

Ensin meille luettiin satu Hannusta ja Kertusta, jonka jälkeen saimme miettiä, miten siitä saisi tanssiesityksen. Kirveli ehdotti, että Pirjo esittää Hannua, koska hänellä  on vaaleansiniset vaatteet, mutta Purjo huomautti, että nyt ei olla tekemässä mitään mummovainaan aikaista pölyistä esitystä. Halonhakkaajalla olisi tässä satubaletissa kaksi tytärtä, Hanna ja Kerttu, jotka harrastivat suunnistusta ja joilla oli polulle heiteltävien merkkikivien sijaan mukana navigaattori. Kirveli voisi olla noita, joka asuu yksin piparkakkutalossa ja lasten syömisen sijaan harrastaa kiinalaista varjonyrkkeilyä. Synkän metsän sijaan talo olisi keskellä kaunista puutarhaa.

Suurin osa leiriläisistä halusi olla perhosia tai kukkia kedolla helmojaan huiskimassa. Kirveli oli noitana käkättäessään oikeassa luonneroolissa ja meistä oli hauskaa suunnistaa etenkin silloin, kun navigaattori sanoi että "tee U-käännös" ja me kääntyilimme sinne tänne muiden välissä kikattaen.

Kuvassa istumme muinaisen auton päälle hyökänneen puun raunioilla eli pöllipinon päällä. Ei se koivu loppujen lopuksi niin kovin laho ollutkaan, vaikka aluksi luulimme, että myrsky oli vain se kamelin selän taittanut oljenkorsi, joka romahdutti latvan auton päälle. Kyseessä oli selkeästi perusilkeä koivu, joka oli vain odottanut sopivaa tilaisuutta rytätä peltiä. Onneksi pääsimme eroon moisesta riiviöstä.